Dr. Ben kirjoittaa avioliitosta

Ennen kuin eroat, niin…

2011-12-07T15:59:00.001+02:00

Eroamisen kynnys on nykyään varsin matala. Näyttää siltä,että eroon päädytään useimmiten köykäisin tunneperustein; eron syitä jaseurauksia ei vaivauduta miettimään. Jos pyörittelet mielessäsi eroajatuksia,pyydän sinua vielä harkitsemaan seuraavia kysymyksiä:

Kuinka vakuuttunut oletsiitä, että olisit eron jälkeen nykyistä onnellisempi?
Pystytkö muistamaanajan, jolloin rakastuit puolisoosi? Tuo sama ihminen on vielä rinnallasi.
Tuntuukosinusta siltä, että rakkauden tunteet ovat kuolleet? Tiedätkö, ettätodellisuudessa tunteet eivät niin vain kuole? Ne saattavat kyllä aika ajoinlaimeta, tukahtua tai koteloitua. Ne ovat kuitenkin herätettävissä henkiin.
Tiedätkö,että avioliittoa pitää yllä ennen muuta puolisoiden tahto rakentaa suhdetta,eivät tunteet. Sitoutuminen luo pohjan, jonka varassa kuljette kriisienkinläpi.
Mitä mieltä lapsesi olisivat asiasta? Kuinka ero heihin vaikuttaisi?
Mitenero vaikuttaisi ystävyyssuhteisiisi ja yhteiskunnalliseen asemaasi?
Mitä sinäitse olet tehnyt parisuhteesi hoitamiseksi? Suostuisitko osallistumaan puolisosikanssa parisuhdekurssille tai perheterapiaan?
Pystytkö näkemään, että sinäkinolet osasyyllinen tulehtuneeseen suhteeseenne?
Olisiko erosi motiivina lähinnä omamukavuudenhalu?
Tunnistatko itsessäsi jonkin ongelman, jota et halua käsitelläja jota haluat eron myötä paeta?

Jos sinua kiehtoo avioliiton ulkopuolinensuhde, jonka varaan haluat rakentaa, mieti, kuinka kauan ihastumisvaihe yleensäkestää. Entä sitten, kun uusi suhde alkaa jäähtyä? Etsisitkö jälleen uuttarakastettua? Kokemus on osoittanut, että niistä jotka lähtevät tekemään töitäaviosuhteensa hoitamiseksi, vain harvat eroavat. Älä sinäkään anna periksi!

Pienet rakkauden teot

2011-11-13T19:21:00.000+02:00

Pienet rakkauden teot ovat hyvin vahvaa sanatonta viestintää. Ja kuten tiedämme, noin yhdeksänkymmnetä prosenttia kokonaisviestinnästämme on juuri sanatonta. Tämä pätee myös pariviestintään.

Ryhdy tekemään puolisollesi pieniä rakkauden tekoja ja sanomaan hänelle hyviä sanoja. Kun toimit näin, ilman että hän ehtii sitä odottaa tai pyytää, sillä on suuri merkitys hänelle. Mutta oikeastaan sillä on vielä suurempi merkitys sinulle itsellesi.

Pääset osalliseksi muutoksen ihmeestä.

Ajan oloon pienet rakkauden teot alkavat väistämättä vaikuttaa sinun omaan asenteeseesi puolisoasi kohtaan. Et pysty tekemään palveluksia puolisollesi ilman, että oma asenteesi häntä kohtaan muuttuu lämpimämmäksi. Koko suhteen viestintäilmasto alkaa muuttua pikku hiljaa myönteisemmäksi. Ja puolisosikin saattaa ruveta muuttumaan...

Ei ole kysymys siitä, että rupeaisit hampaat irvessä ja väkinäisesti tekemään jotain puolisosi hyväksi. Herättele tahtoasi ja mieti, mikä sinulle luontuisi. Kannattaa aloittaa pienestä. Älä luovuta vaikket heti saisikaan vastakaikua. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon (Gal. 6:9).

Voit ajatella, että suhteenne on niin kylmennyt ja jumittunut, ettei sitä pelasta enää mikään. Uskoitpa tai et: juuri tällaiseen tilanteeseen pienet rakkauden teot soveltuvatkin erityisen hyvin. Suurten jokienkin alkulähteinä ovat vähäpätöiseltä näyttävät, lirisevät purot.

Luonnetyypit IV: flegmaatikko

2011-08-30T12:27:00.003+03:00

Mukava ja rauhallinen flegmaatikko

Jos luonnetyyppisi on ensisijaisesti flegmaattinen, olet rauhallinen ja huoleton henkilö, joka ei hermostu juuri mistään. Olet vakaa ja tasapainoinen. Tästä syystä voisi luulla, että sinulla ei ole tunteita, mutta todellisuudessa tunnet enemmän kuin päällepäin näyttää. Arvostat taiteita ja kaikkea kaunista.

Työskentelet verkkaisesti mutta varmasti, turhia intoilematta. Sinulla on taipumusta käytännölliseen ajatteluun ja suunnitteluun: löydät tavan päästä päämäärään vähimmällä mahdollisella vaivalla. Lämpenet hitaasti, mutta jos innostut jostakin asiasta, jaksat olla siitä kiinnostunut kauan. Olet luotettava, täytät velvollisuutesi ja pidät aikataulut.

Sinun kanssasi on yleensä helppo tulla toimeen. Et pingota turhia, vaan olet rauhallinen, ja siksi monet pitävät sinusta. Ystävänä olet uskollinen. Nautit ihmisten seurasta ja saat muut viihtymään seurassasi myönteisen elämänasenteesi takia. Viljelet kuivaa, oivaltavaa huumoria säilyttäen koko ajan perusilmeesi, ja sekös muita naurattaa. Sinulla on ainutlaatuinen kyky nähdä muissa ihmisissä ja heidän tekemisissään jotain hauskaa.

Muiden ihmisten kanssa toimit järkevästi ja saat yleensä tahtosi lävitse, koska teet sinnikkäästi omalla tavallasi, vaikka näytätkin antavasi myöten muiden mielipiteille. Olet sovitteleva ja rakennat rauhaa, joten menestyisit hyvin vaikkapa diplomaattina.

Sinulla on kyky tarkastella elämää ikään kuin ulkopuolisena, päinvastoin kuin koleerikolla. Nautit elämästä mutta et osallistu siihen kovinaan aktiivisesti. Olet kyllä hyväsydäminen ja hoksaava mutta hidas auttamaan hädässä olevaa. Jos kuitenkin heräät toimimaan, parhaat puolesi tulevat esiin.

Et tahdo vapaaehtoisesti ottaa johtotehtäviä vastaan, vaikka sinulla on edellytyksiä johtamiseen. Sinua ei saa motivoitua tehtävään maanittelemalle, agitoimalla tai tunteisiin vetoamalla. Tämä päinvastoin saa sinut torjuvalle kannalle. Sen sijaan sinuun puree tosiasioihin perustuva perustelu ja vastuuntuntoon vetoaminen.

Itsekeskeinen ja laiska

Heikkouksistasi vakavimpiin kuuluu motivaation ja näyn puute. Sinulla ei ole intoa eikä kunnianhimoa. Toimit periaatteiden pohjalta, et vaistonvaraisesti.

Saatat olla lisäksi hidas toimimaan, laiska ja mukautuvainen. Sinusta voi saada sen vaikutelman, että olet jokseenkin välinpitämätön.

Olet myös herkkänahkainen. Siksi suojaudut kehittämällä sisimpäsi ympärille paksun kuoren. Tuon kuoren alla sydämesi on pelokas ja murehtiva. Jäät tämänkin vuoksi helposti paikoillesi etkä käytä kaikkia kykyjäsi.

Olet luontaisesti itsekäs: uppoudut itseesi ja laiminlyöt perheesi tarvetta saada vaihtelua. Olet myös itsepäinen, mutta koska sinä olet samalla diplomaattinen, muut eivät helposti huomaa itsepäisyyttäsi.

Flegmaatikon kasvuhaasteita

Lähde ulos mukavuusvyöhykkeeltä palvelemaan muita. Ota huomioon erityisesti puolisosi tarpeet ja lähde täyttämään niitä. Se on sinun velvollisuutesi, ja kun teet niin, saat siitä itsellesikin suuren siunauksen. Pyri eroon itsekeskeisyydestäsi ja opettele empaattisuutta.

Luonnetyypit III: koleerikko

2011-04-19T16:17:00.001+03:00

Tehokas ja taitava koleerikko

Jos hallitsevin luonteenpiirteesi on koleerisuus, tartut nopeasti toimeen ja suorastaan elät toiminnasta. Pursuat ideoita, suunnitelmia ja tavoitteita. Et kuitenkaan touhua tuloksettomasti, vaan pystyt nopeaälyisenä ja hyvin käytännöllisenä tekemään järkeviä päätöksiä niin omasta kuin toistenkin puolesta ja suunnittelemaan kannattavia projekteja.

Koleerikkona sinulla on voimakas tahto ja olet itsenäinen ja itsepäinen. Olet johtajatyyppiä, hyvä ihmistuntija ja rohkea hätätilanteissa. Et pelkää vastustusta, vaan pikemminkin innostut siitä. Niinpä usein menestytkin hankkeissasi. Sinulla on hyvä itsekuri. Saatat myös helposti ruveta taistelemaan sosiaalisia epäkohtia vastaan.

Sinulla on luontaista itsetuntoa. Olet optimistinen ja seikkailunhaluinen: voit huoletta jättää turvalliset olot tuntemattoman haasteen takia.

Joustamaton ja kärkäs

Tunne-elämältäsi olet viileä ja joustamaton. Sinun on vaikeata eläytyä toisten osaan ja ilmaista tunteitasi. Sinulle ei luonteenomaista osoittaa rakkautta ja hellyyttä puolisollesi. Sinusta on kiusallista nähdä muitten itkevän. Et ole sielunhoitajatyyppiä. Olet proosallinen etkä juuri arvosta musiikkia ja kuvataiteita.

Koleerikkona olet myös ylpeä ja itserakas. Nautit siitä, että sinulle annetaan tunnustusta ja että sinua kehutaan julkisesti. Pidät esiintymisestä ja muodollisuuksista.

Olet tulinen ja pikavihainen, mutta myös nopeasti leppyvä silloin, kun vastustaja vain ensin antaa periksi. Oikeastaan jopa kaipaat silloin tällöin vihanpitoa. Sinulla on myös tapana viljellä teräviä huomautuksia ja purevaa ivaa, joilla haavoitat ihmisiä.

Arvostat hyötyä ja tuotteliaisuutta, teet nopeita päätöksiä arvioimatta mahdollisia vaikeuksia ja saatat päämäärähakuisuudessasi käyttää ihmisiä hyväksesi, komennella ja hallita heitä. Teet päätöksesi ennemminkin intuition kuin analyyttisen järkeilyn pohjalta – ja pysyt jääräpäisesti kannassasi. Saavuttaaksesi päämääräsi saatat muunnella totuutta, sillä sinulle tarkoitus pyhittää keinot.

Kehityshaasteita

Kuten huomaat, koleerikolla on, kuten kaikilla luonnetyypeillä, omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Jos valtaosa edellä kerrotusta pitää paikkansa sinun suhteesi, sinulla on ihmisenä ja puolisona monia kasvuhaasteita. Haasteenasi on päästä kiivaasta ja vallanhaluisesta toimeliaisuudesta kohti nöyrempää ja armollisempaa asennetta. Tarvitset lisää empatiakykyä, lempeyttä ja rauhallisuutta. Tällainen kehitys on tietysti hidasta, mutta kun näin pääsee tapahtumaan, sinusta tulee entistä rakastettavampi ihminen ja puoliso.

Luonnetyypit II: melankolikko

2011-01-16T17:55:00.001+02:00

Nyt otan puheeksi luonnetyypin, joka lienee suomalaiselle kansanluonteelle kaikkein läheisin. Se on suomalaisessa elämänmuodossa läsnä ikään kuin perusvireenä, vaikka vain osalla meistä melankolisuus on pääasiallinen luonnetyyppi – kuten esimerkiksi minulla itselläni. Tunnistatko sinä itsesi seuraavasta?

Syvällinen ja lahjakas melankolikko

Jos olet melankolikko, olet todennäköisesti älykäs, monipuolisesti lahjakas ja tunne-elämältäsi hyvin herkkä. Saatat joskus haltioitua (varsinkin taiteesta) niin, että käyttäydyt tavallista vilkkaammin. Toisinaan taas masennut, vaivut synkkyyteen ja vetäydyt omiin oloihisi.

Olet tunnollinen ja sinulla on vahva taipumus perfektionismiin. Ystävänä olet uskollinen ja luotettava, mutta ystävystyt hitaasti. Et useinkaan tee aloitteita tutustuaksesi ihmisiin vaan odotat, että toiset tulevat sinun luoksesi.

Sinun on vaikeata ilmaista todellisia tunteitasi, koska haluat olla aivan varma tunteesi aitoudesta ennen kuin ilmaiset sen (huono juttu avioliitossa!). Et myöskään helposti lupaa mitään, koska pyrit sitkeästi pitämään sanasi. Ja sinun on harkittava tarkoin, pystytkö siihen.

Olet kurinalainen: annat harvoin mielihaluillesi vallan. Pyrit tekemään työsi määräajassa ja hyvin. Tehtävän päätyttyä saatat masentua, koska olet pitkään laiminlyönyt perustarpeitasi: unta, ravintoa ja rentoutumista.

Sinulle on tyypillistä pohtia asioita syvällisesti; kykysi analysoida on hyvin terävä. Niinpä määrittelet tarkoin ennalta, mitä esteitä ja vaikeuksia suunnitelmien tiellä voi olla...

Pyrit löytämään tarkoitusta elämääsi uhrautumalla ja kieltämällä itsesi. Sinulla on tarve kärsiä ja siksi valitset kutsumustyön, joka vaatii uhrautumista. Työssäsi olet perusteellinen ja kestävä. Et ole pyrkyri.

...joka on itseensä tyytymätön

Melankolisen luonteesi huonoja puolia ovat sulkeutuneisuus ja ärtyneisyys. Olet myös arka, herkästi loukkaantuva ja kaiken lisäksi pitkävihainen. Välistä haudot vihaasi niin pitkään, että tulet vainoharhaiseksi.

Olet enimmäkseen sisäänpäinkääntynyt ja varautunut. Otat vastaan harvoja vaikutteita, mutta koet ne sitäkin voimakkaammin, erityisesti jos ne koskevat sinua itseäsi.

Olet myös pessimistinen ja hyvin kriittinen, joten sinua on vaikea miellyttää. Lisäksi olet luontaisesti ylpeä, mielipiteissäsi joustamaton ja ehdoton. Sitä paitsi sinulla on vahva taipumus teoreettisuuteen ja passiivisuuteen.

Luonteesi ehkäpä vaikein piirre on se, että luisut helposti kielteisten ajatusten kierteeseen. Olet itsekeskeinen ja suurentelet kaikkea omaan persoonaasi vaikuttavaa. Vertaat itseäsi muihin – erityisesti heidän parhaisiin puoliinsa – ja tunnet itsesi auttamatta huonommaksi. Tutkiskelet jatkuvasti sisintäsi ja olet tyytymätön itseesi, koska et saavuta sitä tasoa, mitä itseltäsi vaadit. Sinulla on hyvin korkeat ihanteet, joihin et itse koskaan yllä.

Näet kaikessa aihetta huoleen ja havaitset joka asiasta ensiksi sen hankalat puolet - juuri päinvastoin kuin sangviinikot. Sinulla on luontainen taipumus valittaa koko ajan. Jatkuvan huolehtimisen vuoksi tunnet vain harvoin itsesi onnelliseksi.

...mutta jolla on paljon annettavaa

Kaikista luonteesi raskaista puolista huolimatta sinulla on varmasti paljon annettavaa muille. Tiesitkö, että hyvin monet maailmanhistorian nerokkaimmista ajattelijoista, tutkijoista ja taiteilijoista ovat olleet melankolikkoja.

Jos tunnistit itsesi melankolikoksi, keskeisin kasvuhaasteesi on suuntautua passiivisesta itsesi tarkkailusta ihmisten pariin ja elämän keskelle. Tämän olen huomannut tekevän itsellenikin – ja avioliitolleni – oikein hyvää. Usko tai älä: sinun on mahdollista kasvaa riittämättömyyden tunteesta terveeseen itsetuntoon, juroudesta avoimuuteen ja iloon, ylpeydestä nöyryyteen ja huolekkuudesta luottamukseen.

Luonnetyypit I: sangviinikko

2010-12-17T13:11:00.009+02:00

Tunnetuin luonnetyyppien määrittely on lähtöisin antiikin kreikkalaisilta. He jakoivat ne karkeasti neljään ryhmään: sangviinikkoihin, melankolikkoihin, koleerikkoihin ja flegmaatikkoihin. Saksalainen filosofi Immanuel Kant kansantajuisti neljän luonnetyypin teoriaa tehokkaimmin Euroopassa. Luonnetyyppejä on toki jaoteltu monilla muillakin tavoilla, mutta keskityn tässä tähän vanhaan, mutta edelleen käyttökelpoiseen nelijakoon.

Kenenkään luonne ei tietenkään ole puhtaasti vain jonkin luonnetyypin mukainen, mutta tavallisesti jokin niistä on hallitsevin. Yksilöiden luonteet ovat erivahvuisia sekoituksia eri luonnetyypeistä. Jokaisella luonnetyypillä on hyvät ja huonot puolensa.

Valloittava sangviinikko

Jos olet sangviinikko, olet huoleton ja täynnä toivoa. Olet hetken lapsi: unohdat hommasi, jota vielä äsken pidit elintärkeänä – ja siirryt sulavasti uuteen tehtävään, joka on mielestäsi yhtä tärkeä. Olet lämmin, iloinen, vilkas ja huvittelunhaluinen.

Nautit elämästä ja olet lapsenmielisen utelias. Sinun optimistinen mielesi on avoin ulkopuolisille vaikutteille, joihin sinä reagoit voimakkaasti. Sinulla on taipumus liioitella ja kaunistella asioita.

Olet hyvin ekstrovertti, seurallinen ja taipuvainen hullutteluun. Olet yleensä tyytyväinen etkä ota mitään asiaa kovin vakavasti. Sinulla on paljon ystäviä, jotka nauttivat sinun hyväntuulisesta seurastasi ja kyvystäsi kertoa tunteisiin vetoavia juttuja ja tarinoita. Olet silloin elementissäsi, kun olet seuran keskipisteenä. Eläydyt aidosti ihmisten iloihin ja suruihin, mutta et jaksa keskittyä yhteen ihmiseen kovin kauan

.…jolla on myös puutteensa

Huonoja puoliasi ovat ailahteleva tunne-elämä, pinnallisuus ja epäluotettavuus. Sinulla on heikko tahto ja huono itsekuri, mikä saattaa johtaa lihomiseen. Olet altis seksuaalisille kiusauksille, koska sinulla on luontaista viehätysvoimaa ja aitoa kiinnostusta toisiin ihmisiin. Et osaa pitää järjestystä: kotisi ja työhuoneesi eivät kestäisi tupatarkastusta.

Et varsinaisesti mietiskele etkä harkitse asioita. Teet päätöksesi ennemmin tunteiden kuin harkinnan perusteella. Sinä kyllä aiot pitää lupauksesi, mutta epäonnistut usein, koska et alun alkaenkaan ollut ihan vakavissasi. Olet huono velallinen ja pyydät aina lisää maksuaikaa.

Uuvut ja kyllästyt työhösi helposti, mutta jaksaisit vaikka jatkuvasti pelata ja leikkiä. Pelissä tilanne muuttuu jatkuvasti eikä siinä tarvita pitkäjänteisyyttä, joka ei kuulu vahvoihin puoliisi.

Omatuntosi on heikko ja joustava. Saatat kyllä katua pahoja tekojasi ja sanojasi mutta katumuksesi unohtuu pian. Olet taitava puhumaan itsesi puhtaaksi niin muiden silmissä kuin omissa silmissäsi, vaikka totuus olisi aivan toisenlainen.

Kasvusuuntia

Jos tunnistat yllä lukemastasi itsesi ja olet naimisissa, keskeisin kasvuhaasteesi on päästä häilyvästä elämäntyylistä tasapainoisempaan. Olet valloittava persoona, mutta kasvaaksesi ihmisenä ja puolisona, tarvitset ennen muuta itsekuria. Lisäksi tarvitset levottomana rauhaa, lyhytjännitteisenä kärsivällisyyttä, itsekeskeisenä nöyryyttä ja kurittomana itsehillintää.

Luonnetyypin ja temperamentin vaikutus parisuhteeseen

2010-11-26T20:02:00.002+02:00

Temperamentilla tarkoitetaan yksilöllistä toimintatyyliä tai tapaa reagoida. Temperamentti ei kerro mitään ihmisen suorituksen tasosta, ei tavoitteista eikä kyvykkyydestä, vaan ainoastaan tyylistä, jolla ihminen toimii. Luonnetyyppi sen sijaan kertoo näistä kaikista – ja niiden lisäksi se kertoo muun muassa asenteista, arvoista, minäkuvasta ja vallitsevista tunne- ja tahtotiloista. Temperamentti on siis osa ihmisen luonnetta ja persoonallisuutta, joten näitä käsitteitä ei pidä sotkea toisiinsa. Luonnetyyppi kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin temperamentti.

Avioliitossa voivat arkielämän jatkuvat hankaluudet ja riidat johtua temperamentti- ja luonne-eroista. Pelkästään temperamentilla on ihmissuhteissa suuri merkitys, vaikka se onkin vähäpätöinen asia verrattuna esimerkiksi persoonallisuuteen ja älykkyyteen. Puolisot voivat olla hyvin yksimielisiä, heillä voi olla samat arvot, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita, samantasoinen koulutus jne. Silti heille voi tulla ongelmia nimenomaan siitä syystä, että heidän temperamenttinsa on hyvin erilainen ja he tekevät asiat eri tyylillä.

Ensimmäisten kolmen vuoden aikana riski erota on korkea juuri luonne- ja temperamenttierojen takia. Siinä ajassa on jo nähty, että puoliso ei ollutkaan täydellinen ja että hän on luonteeltaan erilainen. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa; siksi esimerkiksi sangviinikko menee naimisiin melankolikon kanssa ja koleerikko flegmaatikon kanssa. Aluksi toisen erilaisuus ihastutti, mutta kolmen ensi vuoden aikana rupeaa nousemaan esiin myös ärsyttäviä puolia. Jos puolisot kuitenkin alkavat sopeutua toisiinsa jo tänä aikana, eron riski laskee huomattavasti.

Koska ihmisen temperamentti ja luonnetyyppi säilyvät läpi elämän, on todella tärkeää oppia tuntemaan puolisonsa tässä mielessä. Jo tieto temperamentin olemassaolosta ja luonne-eroista auttaa. Alamme ymmärtää, että ei olekaan kyse puolison tahallisesta oikuttelusta tai kiusanhalusta, vaan hänen ainutlaatuisesta temperamentistaan ja luonteestaan. Hän ei voi ryhtyä toisenlaiseksi pelkästään päättämällä, että hän tekee niin. Temperamentin hillitseminen ja hallintaan saaminen vaatii vaivannäköä ja motivaatiota. Luonteen kehittäminen on elämänpituinen projekti.

Ennen kaikkea on tarpeen oppia hyväksymään puoliso kaikkine piirteineen. Muutoksen vaatiminen ei auta vaan pahentaa tilannetta. Rakastavassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä puolison luonne kyllä vähitellen jalostuu ja temperamentti hioutuu. Etenkin jos rukoilen puolisoni puolesta ja siunaan häntä.

Seuraavissa jutuissa käsittelen seikkaperäisemmin eri luonnetyyppejä ja niiden hyviä ja huonoja puolia (hyviä lähteitä ovat esimerkiksi Liisa Keltinkangas-Järvisen temperamenttia käsittelevät teokset ja Tim LaHayen teos Luonteesi ja sen mahdollisuudet).

Puolisot puhuvat töistä mutta haluaisivat keskustella suhteesta ja seksistä

2010-10-20T17:58:00.003+03:00

Edellisessä jutussani kyselin, mistä puolisot keskenään eniten puhuvat, ja liitin oheen kaksi suosituimpia puheenaiheita koskevaa kyselyä. Ensimmäiseen kyselyyn, jossa tiedusteltiin, mitkä teemat hallitsevat puolisoiden keskusteluja, tuli reilun kahden viikon aikana yhteensä 73 vastausta. Kaikki tähän kyselyyn vastanneista eivät vastanneet toiseen kyselyyn, jossa kysyttiin, mistä puolisot mieluiten haluisivat puhua keskenään (yht. 56 vastausta). Otos on niin pieni, ettei tuloksia voi mitenkään yleistää, mutta vihjearvo niillä toki on.

Kyselyn tulosten mukaan puolisot puhuvat keskenään selvästi eniten työasioista: 60 prosenttia vastaajista on asettanut tämän kolmen suosituimman puheenaiheensa joukkoon. Töistä ei kuitenkaan haluttaisi puhua läheskään näin paljon; niitä piti tärkeänä keskustelunaiheena ainoastaan 19 prosenttia vastaajista. Toiseksi eniten keskustellaan parisuhteen tilasta (39 %) mutta vielä useammat tahtoisivat käsitellä tätä aihetta (53 %).

Seuraaviksi yleisimpinä puheenaiheina tulevat melko tasaveroisesti lasten kasvatus (32 %), ruoanlaitto (30 %), rahankäyttö (28 %) ja TV-ohjelmat (28 %). Näistä kuitenkin vain kasvatusasiat näyttävät olevan puolisoita oikeasti kiinnostavia aiheita (28 %). Seksin oli nostanut kolmen tavallisimman puheenaiheen joukkoon 26 prosenttia vastaajista, mutta huomattavasti useammat haluaisivat puhua juuri siitä (42 %). Myös lomanvietosta keskustellaan suhteellisen usein (23 %) mutta siitä haluttaisiin puhua enemmänkin (33 %).

Varsin harvinaisia puheenaiheita puolisoiden kesken näyttävät olevan sää, politiikka, naapurit ja urheilu. Säästä kyllä puhutaan jonkin verran (17 %) mutta juuri kukaan ei pidä sitä kiinnostavana keskustelunaiheena. Puolisot tuntuvat puuttuvan toistensa puutteisiin kohtalaisen harvoin (13 %) eikä heillä näytä olevan tähän sen enempää haluakaan.

Aika moni (31 % vastanneista) puhuu puolisonsa kanssa jostain muusta kuin kyselyssä esillä olleista aiheista ja tätäkin useammat (42 %) haluaisivat keskustella jostain muusta. Tällainen teema saattaa olla esimerkiksi tunteet, jota kyselyssä ei erikseen mainittu.

Mistä puhe?

2010-10-02T17:25:00.003+03:00

Mikä on tavallisin puheenaiheesi puolisosi kanssa? Mistä te eniten keskustelette keskenänne? Puhutteko lasten kasvatuksesta, rahankäytöstä, lomanvietosta, säästä, politiikasta, ruoanlaitosta, toistenne puutteista, työstänne, uskonasioista, TV-ohjelmista, kulttuurista, urheilusta, naapureista, seksistä vai parisuhteenne tilasta? Vai sittenkin jostain ihan muusta?

Liitin oheen kaksi suosituimpia puheenaiheita koskevaa kyselyä. Pyydän, että merkitset ensinnäkin ruksin kolmen sellaisen puheenaiheen kohdalle, joista sinä ja puolisosi mielestäsi eniten puhutte. Tämän lisäksi pyydän, että merkitset toiseen kyselyyn ruksin kolmen sellaisen puheenaiheen kohdalle, joista kaikkein mieluimmin haluaisit puhua puolisosi kanssa. Toivon siis sinun vastaavan kumpaankin kyselyyn!

Kysely on auki pari viikkoa, minkä jälkeen katson, onko annetuista vastauksissa aineksia erilliseen juttuun. Jos puheeanaiheiden luettelosta puuttuu jokin sellainen teema, joka sinun parisuhteessasi on paljon esillä (tai jonka haluaisit olevan esillä), kerro siitä tämän jutun kommenttiosiossa.

PS Voit tarkistaa äänten tämänhetkisen jakauman klikkaamalla painiketta Näytä tulokset.

Tunteiden älyllistäminen

2010-09-18T16:15:00.000+03:00

Jos olet joutunut esittämään aikuista liian varhain, saatat kärsiä käänteisvanhemmuudesta. Jos isä tai äiti ei ole täyttänyt paikkansa perheessä, olet voinut lapsena ottaa hänen tehtäviään omiksesi. Sinusta on tullut pikkuvanha taakankantaja. Näin on voinut käydä myös silloin, jos lapsuuden perheestäsi on puuttunut toinen vanhemmista.

Käänteisvanhemmuus näkyy aikuisena muun muassa siten, että sinulla voi olla tarve pitää tilanteet hallinnassa, kontrolloida niitä. Et uskalla kokea omia tunteitasi, vaan selität ja analysoit pois. Sinä siis älyllistät tunteesi. Älykkäänä ihmisenä rakennat rationaalisen suojamuurin pelottaville tunteille. Parisuhteessa tämä johtaa etäisyyteen: et kykene aitoon tunneyhteyteen puolisosi kanssa.

Lohdullista on, että tällaisesta älyllistämisestä voi aikaa myöten parantua. Itselläni oli varsinkin nuorena vahva taipumus tunteiden älyllistämiseen, mikä johtui paljolti isäni varhaisesta kuolemasta. Tunteita alkoi löytyä voimakkaan rakastumisen myötä ja sitten vuosien mittaan monien läpielettyjen kriisien kautta.

Perhesäännöt

2010-08-28T17:39:00.000+03:00

Perhesäännöt ovat perheen sisällä syntyneitä vahvoja ajattelu- ja toimintamalleja, joita me omaksumme lapsena huomaamattamme. Ne vaikuttavat alitajuisesti omaan parisuhteeseemme, usein niin, ettemme edes oivalla niiden syntyperää.

Kodissa vallinnut tunneilmasto ja tapa ilmaista (tai kätkeä) tunteita periytyy ainakin alitajuisella tavalla omaan parisuhteeseen. Sieltä voi peräisin taipumus vetäytyä kuoreensa, kun pitäisi käsitellä tunteita – tai esimerkiksi herkkyys loukkaantua. Perhesäännöt määrittelevät, mitkä ovat sallittuja puheenaiheita, mitkä kiellettyjä.

Otetaan esimerkki. Perheen isä on ollut sisäänpäinkääntynyt jurottaja ja äiti alistunut hissukka, joka varoo suututtamasta miestään, koska tämä saattaa hänen mielestään olla suuttuessaan arvaamaton. Tätä uhkaa hän viestittää myös lapsilleen. Kun perheen tytär sitten menee naimisiin, hänellä voi olla alitajuinen taipumus toistaa äidin mallia: konflikteja on vältettävä kaikin keinoin.

Vaimon mustat päivät

2010-08-16T14:18:00.000+03:00

Kuukauden kierrossa on yleensä päivä tai pari, jotka tulevat miehelle yllätyksenä. Vaimo alkaa purkaa usean viikon aikana kasautuneita tunteitaan suurella intensiteetillä – ja mies on helisemässä. Jos taustalla on traumaattisuutta, purkausjakso saattaa kestää montakin päivää.

Miehen on hyvä oppia tiedostamaan tämä; kaikki ei sittenkään ole romahtamassa, tunteiden vain pitää päästä tuulettumaan.

Näinä aikoina vaimo kaipaa erityisesti tunnepalautetta ja hellyyttä. Joskus hänen kokemistapansa voi miehestä näyttää ristiriitaiselta: vaimo viestittää yhtä aikaa viestiä ”tule lähelle, mene pois”. Silloinkin miehen on syytä mennä lähelle ja ottaa vaimo syliin, vaikka pelkäisi saavansa nyrkistä. Tämä sulattaa vaimon ja auttaa pahimman yli.

Nimimerkillä "Kokemusta on"

Tukahdutetut tunteet

2010-08-05T19:42:00.004+03:00

Jos meitä ei kosketa tunnetasolla juuri mikään, tunne-elämämme on jollain tapaa tukahtunut. Syynä tähän voi olla esimerkiksi se, että olemme lapsena päättäneet olla erityisen kilttejä, jotta riitelevät vanhempamme eivät eroaisi. Kiltteys on voinut jäädä niin sanotusti päälle ja tunne-elämämme on jähmettynyt.

Tulivuori on melko vaaraton niin kauan kuin se purkautuu tasaisesti. Mutta jos tulivuori umpeutuu, sen sisälle syntyy voimakas paine, joka ennemmin tai myöhemmin purkautuu räjähtävällä voimalla.

Tukahdutetuille tunteille pakkaa käymään samoin. On siis terveellistä ja rakentavaa antaa tunteiden virrata, tulla ulos. Virratessaan tunteet myös kaiken aikaa muuttuvat; ne eivät pysy samanlaisina.

Oma tunne-elämäni oli varsinkin nuorena jossain määrin tukahtuneessa tilassa. Minulla syynä oli se, että isäni varhaisen kuoleman vuoksi aloin pelätä menettäväni myös äitini. Siksi en uskaltanut enkä raatsinut ilmaista hänelle juuri mitään kielteisiä tunteitani; hänellä oli muutoinkin tarpeeksi kestämistä. Ajan mittaan ja monen kriisin läpikäyneenä tunteet ovat kuitenkin alkaneet virrata, ainakin kohtuullisessa määrin.

Mies ja tunteet

2010-07-20T15:30:00.002+03:00

On yleinen harhakäsitys, että miehen tunne-elämä ja -ilmaisu olisi köyhempää kuin naisen. Totta on, että miehen tapa kokea tunteita ja ilmaista niitä on erilaista kuin naisen – luojan kiitos – mutta en väittäisi sitä köyhemmäksi. Miehen sielunelämä saattaa olla hyvinkin herkkäviritteistä, vaikka siitä näkyisi pinnalla vain pientä poreilua. Miehelle ei vain ole yhtä luontaista pukea tunteitaan sanoiksi kuin naiselle.

Silti mies voi olla taitava ilmaisemaan tuntojaan sanattoman viestinnän keinoin, ilmein, elein, kosketuksin ja monin arkisin käytännön toimin. Jos mies saa näistä seikoista tunnustusta ja ihailua, hänen ryhtinsä kohenee.

Avioliitossa vaimo usein kaipaa sitä, että mies ilmaisisi tunteitaan myös (ja varsinkin) sanallisesti. Hän haluaisi käydä suhdekeskustelua. Hän voi sortua kaivelemaan miehestään tunteita, koska kokee tämän jäyhäksi ja tunteettomaksi. Tämä on paha virhe, sillä tällä tavalla miestä ei saa avautumaan. Pikemminkin hänet saa takalukkoon.

Kokeilepa sanoa miehellesi: ”Minusta meidän pitäisi keskustella suhteestamme.” Minkälaisen reaktion saat miehessäsi aikaan? Veikkaanpa, että hänen ensimmäinen ajatuksensa suhdekeskustelusta on: ”Taasko ruvetaan vatkaamaan, en jaksa.”

Joku sinnikäs vaimo saattaa kyllä onnistua ajan oloon hiostamaan miestään siinä määrin, että tämä alkaa vaimonsa mieliksi tilittää tunteistaan naiselliseen tapaan. Tässä hän tulee kuitenkin tehneeksi karhunpalveluksen: mies alkaa menettää miehisyyttään.

Tietysti on onnellista ja suhdetta rakentavaa, jos mies oppii puhumaan muutakin kuin asiaa, mutta hänen olisi saatava harjoitella ilman pakkoa, lämpimässä ja sallivassa ilmapiirissä.

Itseään toteuttava ennuste

2010-06-01T17:57:00.005+03:00

Olemme kotiutuneet kahdeksan ja puolen kuukauden mittaisen ulkomailla oleskelun jälkeen. On aika päivittää blogi.

Kun mietin, mitä opin parisuhteestamme matkan aikana, nousi mieleeni erityisesti yksi seikka: kunnioittaminen. Näin, kuinka vaimoni selviytyi hyvin vaativista tilanteista vieraalla kielellä. Hän hoiti esimerkiksi mitä moninaisimpia asioita paikallisten viranomaisten kanssa, kasvokkain ja puhelimessa. Hän autoili suurkaupungien liikenteessä ja sittemmin myös vasemmanpuolisessa liikenteessä. Hän tutustui yhä uusiin ihmisiin matkamme varrella.

Opin arvostamaan vaimoani noissa oloissa entistä enemmän. Tietysti matkaan mahtui tutustumista myös toinen toisemme nurjaan puoleen, mutta päällimmäiseksi jäi tunne: "Sinä olit mainio matkakumppani."

Kun alat antaa hyvää, arvostavaa palautetta puolisollesi, siitä saattaa tulla itseään toteuttava ennuste. Hän rohkaistuu ja muuttuu samalla sinun omissa silmissäsi antamasi palautteen suuntaisesti...

Aviosuhteen toimivuustesti

2009-10-19T10:38:00.009+03:00

Haluatko tietää, kuinka voit testata aviosuhteesi toimivuuden ja kestävyyden. Minä voin antaa muutaman vinkin:

Lähde puolisosi kanssa pois kotimaastasi johonkin kaukaiseen maahan ja vieraaseen kulttuuriin.
Hankkiudu vapaaehtoistöihin tuossa teille oudossa maassa, jossa ette tunne entuudestaan ketään.
Aloita työt, kun matka- ja aikaerorasitus painaa vielä raskaasti.
Hanki käyttöösi vuokra-auto, mieluummin niin, että vaihdat sitä neljään kertaan.
Harhailkaa suurkaupungin keskustassa keskellä yötä ilman karttaa ja navigaattorin kanssa, joka ei tunnista asuinpaikkanne osoitetta.
Varmistakaa, että autonne ei lähde käyntiin, kun olette pimeän tullen luonnonpuistossa synkän metsän keskellä.
Tehkää vapaaehtoistyöhönne kuuluva tuhannen kilometrin keikka vuoristoseudun halki.
Seurustelkaa vieraalla kielellä päivästä toiseen yhä uusien ja tuntemattomien ihmisten kanssa.
Koettakaa löytää kompromisseja sen suhteen, miten vietätte vapaa-aikanne; toinen saattaa haluta tehdä retkiä, toinen levätä.

Minä tein äskettäin juuri näin. Jaa, mikä oli testin tulos? Se toimi: nousi pintaan monia ristiriitoja, joita en luullut enää kohtaavani. Selvisimme kuitenkin hengissä - ja aviossa...

Avioparikurssille

2009-07-04T17:01:00.002+03:00

Ensimmäinen kertamme avioparikurssilla oli fiasko. Meillä oli kaksivuotias tytär, joka ei suostunut millään ilveellä jäämään kurssin lastenohjaajien hoitoon. Lisäksi vaimolla oli pahoinvointia, sillä hän odotti toista lasta.

Niinpä päädyimme siihen, että vaimoni kävi luennoilla yhdessä ystäväperheen rouvan kanssa; tämänkään tytär ei näet suostunut jäämään hoitoon. Me nuoret isät sitten paimensimme tyttäriämme, jotka kirmailivat kesäisillä niityillä. Ryhmätyöskentelyihin sentään saatoimme jonkin verran osallistua, ja ryhmämme oli lämminhenkinen ja hyvä.

Kului toistakymmentä vuotta ennen kuin lähdimme seuraavalle avioparikurssille. Odotukseni eivät olleet kummoiset. Vaimo oli huomattavasti minua halukkaampi osallistumaan; minä ajattelin, että kaipa sen nyt muutaman päivän jotenkin kestää.

Tuolla kurssilla alkoi kuitenkin syvälle käyvä prosessi sekä omassa liitossamme että kummankin sisäisessä elämässä, prosessi joka on tuonut mukanaan paljon hyvää.

Nyt olemme valmistautumassa jälleen avioparikurssille. Tämä taitaa olla järjestyksessään kolmaskymmeneskahdes kurssimme. Lisäksi olemme olleet toistakymmentä kertaa mukana ryhmänjohtajakoulutuksessa.

Mitä olemme noilta kursseilta saaneet? Ja mikä ylipäänsä näyttää olevan kurssien anti? Mainitsen tässä tiivisteisti muutaman asian, jotka ovat keskeisiä omilla kursseillamme.

Kurssilla voi keskittyä suhteen hoitamiseen rauhassa, turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä.
Luennoilla annetaan monipuolista tietoa parisuhteen hoitamisesta ja toimivia työkaluja suhdeasioiden käsittelyä varten.
Pienryhmissä on mahdollista paneutua kunkin pariskunnan asioihin luottamuksellisesti kokeneiden ryhmänohjaajien johdolla.
Tarpeen mukaan on tarjolla keskustelu-, sielunhoito- ja rukoustukea.
Löytyy uusia ystäviä ja vertaistukea.
Aviosuhde paranee ja oma sisin eheytyy.

Haaste

2009-04-15T20:45:00.004+03:00

Sain akkapahalta haasteen: minun piti vastata ennalta annettuihin parisuhdetta koskeviin kysymyksiin. No, minä tartuin haasteeseen ja vastasin niihin parhaan kykyni mukaan.

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Ei juuri lainkaan, sillä rakastuin äkkirysäyksellä ja siitä se seurustelu sitten lähti…
Kuka pyysi ketä ulos?
Minä tein tikusta asiaa ja menin hänen luokseen käymään.
Kuinka vanhoja olette?
Minä olen monta vuotta vanhempi kuin hän.
Kumman sisaruksia näette enemmän?
Vaimon.
Onko teillä yhteisiä lapsia?
On, kaksi.
Entä lemmikkejä?
Lemmikkejä ei ole, jos ei muurahaisia lasketa – niitä näin keväällä pyrkii sisään.
Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
Kriisitilanne.
Kävittekö samaa koulua?
Emme.
Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Emme.
Kumpi on älykkäämpi?
Vaimo käytännön asioissa, minä teoreettisissa.
Kumpi on herkempi?
Vaimo on herkempi mutta itsekin olen tietyissä asioissa aika herkkä.
Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Paikallisessa pitseriassa.
Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Uusi Seelanti, jossa kävimme kolme vuotta sitten.
Kummalla on hullummat eksät?
Kummallakaan ei ole x:iä.
Kummalla on pahempi temperamentti?
Olemme molemmat melko sävyisiä, mutta vaimo räjähtelee joskus.
Kumpi laittaa ruuan?
Vaimo.
Kumpi on sosiaalisempi?
Minä olen sosiaalisempi, mutta vaimo näkyy ottavan iän myötä minua tässä suhteessa kiinni.
Kumpi on siisteysintoilija?
Ei kumpikaan.
Kumpi on itsepäisempi?
Veikkaisin vaimoa.
Kumpi vie suuremman osan sängystä?
Minä.
Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Luistinradalla.
Kummalla on suurempi perhe?
Minulla on viisi veljeä, vaimolla on neljä sisarusta.
Saatko usein kukkia?
Aina silloin tällöin työpaikalta.
Kumpi on mustasukkaisempi?
Olisinkohan minä.
Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?
Monta päivää.
Kumpi syö enemmän?
Minulle ruoka maistuu kiitettävän hyvin.
Kumpi pesee pyykit?
Vaimo suorastaan nauttii pyykinpesusta.
Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
Minä olen tässä suhteessa suvereeni.
Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
Vaimo varsinkin pitkillä matkoilla. Minä luen.

Minä haastan vuorostani Heidin.

Poninhäntä

2009-03-30T18:06:00.006+03:00

Mihin sinä iskit silmäsi kun näit tulevan puolisosi ensimmäisen kerran? Mikä hänen olemuksessaan vei sinulta jalat alta?

Minä ihastuin poninhäntään ja kauniisti kaartuvaan niskaan. No, tietysti moneen muuhunkin seikkaan, mutta tuossa poninhännässä on se jokin, joka sykähdyttää minua vieläkin.

Poninhäntään yhdistyy minun mielessäni sellaisia merkityksiä kuin esimerkiksi viehkeys, reippaus, tyttömäisyys ja ilo - ja varmaan muitakin sisältöjä, jotka tulevat suoraan selkäytimestä. Muistan ihastuneeni jo kouluaikoina tyttöihin, joilla poninhäntä keinahteli niskassa.

Niin, mihin sinä ihastuit?

Ystävälle

2009-02-14T16:36:00.010+02:00

Pistäydyinpä eilen töistä tullessani puutarhan kautta ja nappasin sieltä vaimolleni kukkapuskan. Hän ilahtui tuomisista ja totesi, että sehän onkin huomenna ystävänpäivä. Itse en ollut muistanut koko ystävänpäivää; yleensäkään en ole osannut sitä mitenkään juhlia.

Mutta tottahan se on: vaimo on ilman muuta paras ystäväni. Hyvä ystävä on mielestäni ennen muuta uskollinen. Muita ystävän ominaisuuksia ovat esimerkiksi vilpittömyys, auttavaisuus ja kärsivällisyys.

Panenpa sinulle, joka tätä luet, muutaman kuvan piristämään päivääsi - juuri tuosta mainitsemastani puskasta otettuja. Kukkien symboliikasta tiedän tosi vähän, mutta minulla on se käsitys, että neilikka symboloi rakkautta ja kaiketi ystävyyttäkin. Krysanteemit symboloivat kuolemattomuutta ja henkistä voimaa (en olisi itse tiennyt, mutta kuukkeli tietää).

PS Huomasitko murkussa mitään erikoista?

Mikä saa sinut heräämään eloon?

2009-01-27T21:11:00.002+02:00

Tunnetko itsesi puutuneeksi ja innottomaksi? Mikään ei oikein sytytä. Syynä voi olla se, että sydämesi voi huonosti. Enkä nyt tarkoita vain rinnassasi sykkivää pumppua.

Sydän symboloi ihmisen syvintä olemusta, tahto ja tunne-elämän keskusta. Sydämellinen ihminen on lämmin ja empaattinen, sydämetön kalsea ja tyly. Kun teemme työtä sydämestämme, teemme sitä mielellämme ja kokonaisvaltaisesti, sisältä päin ohjautuen eikä vain muiden määräyksestä.

Hoidamme sydäntämme muun muassa viettämällä aikaa meille läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa. Saamme uusia voimia; he saavat sydämemme syttymään. Miten on, kuuluuko oma puolisosi sydänystäviisi?

Vaalimme sydäntämme myös antamalla tilaa omille mieluisille harrastuksillemme: teemme sitä, mitä sydämemme kaipaa. Arvostamme sydäntämme niin paljon, ettemme kiellä siltä hyvää.

Mikä saa sinut heräämään eloon? Tätä sinun on syytä kysyä itseltäsi ennemmin kuin sitä, millaista suoritusta sinulta odotetaan. Sillä maailma tarvitsee kipeästi ihmisiä, joiden sydän on elävä ja jotka tekevät kaiken täydestä sydämestä.

Jos jätämme sydämemme huomiotta ja ravinnotta, se välttämättä kostautuu omassa voinnissamme, suhtautumisessa puolisoomme, muihin läheisiimme ja toisiin ihmisiin.

Sitä paitsi nykyisin yhteiskunnassamme vallitseva tehokkuusajattelu ei tee hyvää sydämelle. Se yllyttää meitä puurtamaan näköalattomasti ja laiminlyömään sydäntämme.

Kun sydämemme voi hyvin, meillä riittää annettavaa muillekin. Olemme lähteitä, joiden sisin vuotaa yli ja elähdyttää niitä ihmisiä, joiden kanssa olemme tekemisissä. Sanalaskuissa sanotaan: ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde (4:23).”

Miehet onnettomampia kuin naiset

2009-01-18T17:03:00.001+02:00

Järjestin joulukuussa kyselyn, jossa tiedusteltiin puolisoilta, kokivatko he olevansa parisuhteessaan onnellisia vai onnettomia. Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 159 henkilöä, 126 naista ja 33 miestä. Aineisto jäi melko pieneksi varsinkin miesten osalta, mutta joitain varovaisia päätelmiä sen perusteella voitaneen kuitenkin tehdä.

Miehet näyttäisivät olevan parisuhteessaan onnettomampia kuin naiset. Peräti 15 % kyselyyn vastanneista miehistä ilmaisi olevansa enimmäkseen onnettomia ja 9 % jatkuvasti onnettomia. Noin neljäsosa miehistä siis koki, etteivät he olleet edes ajoittain onnellisia. Naisista 11 % koki itsensä enimmäkseen onnettomiksi ja 2 % jatkuvasti onnettomiksi. Onnettomien miesten määrä on aineiston valossa kymmenisen prosenttiyksikköä suurempi kuin onnettomien naisten.

Naisista 58 % vastasi olevansa vähintäänkin enimmäkseen onnellisia, kun taas miehistä vain 45 %. Vain ajoittain onnellisten määrät olivat naisten ja miesten osalta jokseenkin samansuuruisia (26 % ja 30 %).

Kaiken kaikkiaan parisuhteessa elävät naiset, jotka viihtyvät netin keskustelupalstoilla ja jaksavat vastailla tällaisiin kyselyihin, tuntuvat olevan varsin onnellista joukkoa.

Kiitän kaikkia kyselyyn vastanneita aktiivisuudesta!

Mistä onni parisuhteessa koostuu?

2008-12-09T19:32:00.002+02:00

Laadin tämän sivun oikeaan reunaan pienen onnellisuuskyselyn erikseen miehille ja naisille. Merkitse ruksi sen vaihtoehdon kohdalle joka osuvimmin kuvaa sinun tilannettasi. Älä mieti pitkään vaan luota ensivaikutelmaasi asiasta.

Mikä tuo sinulle pieniä tai suuria onnenhetkiä liitossasi? Kumpuavatko nuo hetket arjen keskeltä vai tarvitaanko niiden syntymiseen erityisiä oloja ja järjestelyjä? Itse ajattelen niin, että kaikki se mikä saa minun sydämeni heräämään eloon, tuottaa minulle ainakin jonkinasteista onnen tuntemusta.

Minua elähdyttää esimerkiksi se, että voimme puolison kanssa jakaa päivittäin kokemuksiamme ja aika ajoin työskennellä yhdessä. Yhteinen suunnittelu ja ideointi on mukavaa. Oikein hauskaa on myös matkustella yhdessä. Erityistä iloa saan lasten ja heidän perheidensä tapaamisesta. Tuoreen leipomuksen tuoksu liikauttaa sisintäni...

Dr. Benin parisuhdeklinikka

2008-10-23T14:30:00.015+03:00

Olen vastaillut tässä blogissani parisuhdetta koskeviin kysymyksiin syyskuusta 2006 lähtien ns. klinikallani. Tänä aikana klinikan kommenttiosioon on kertynyt n. 240 kirjoitusta. Kommenttijono on venynyt pitkäksi ja hankalaksi hallinnoida. Tämän vuoksi perustin uuden klinikan ja siirsin aiemmat kommentit arkistoon, mistä niitä voit halutessasi lukea.

Tämän jutun jälkeisellä kommenttipalstalla voit siis esittää sinua askarruttavia kysymyksiä tai mielipiteitä, jotka ovat nousseet jonkin tässä blogissa julkaistun kirjoituksen pohjalta – tai jostain muusta syystä. Tietysti voit kommentoida edelleen myös kunkin jutun yhteydessä. Kommenttipalstalle pääset seuraavalla tavalla.

Klikkaa tämän jutun alla olevaa tekstiä View comments.
Kirjoita kommenttisi avoimeen kenttään ja valitse sitten, haluatko esiintyä Nimettömänä , jollain itse valitsemallasi nimimerkillä (Nimi/URL-osoite; jälkimmäinen ei ole tarpeen) vai blogisi nimimerkillä, jos sinulla sellainen on. Keskustelu sujuu luontevammin, jos käytät jotain nimimerkkiä.
Voit klikata Esikatselua tarkistaaksesi kirjoittamasi tekstin ja julkaista sen sitten klikkaamalla Julkaise kommentti.

Parhaassa tapauksessa syntyy hedelmällistä keskustelua, johon monikin voi osallistua ja jota on helppo seurata.

Olen syvästi tietoinen siitä, että kunkin elämä ja avioliitto on ainutlaatuinen. Niinpä kysymyksiin ei ole olemassa vakiovastauksia. En kuvittele osaavani vastata kaikkiin kysymyksiin, ja silloinkin kun vastaan, vastaukseni ovat vääjäämättä vajavaisia.

Muutama ehto

Vastaan kysymyksiin siinä tahdissa kuin töiltäni ja perhe-elämältäni ehdin.
Kysymyksen esittäjä tai kommentoija saa vapaasti olla eri mieltä kuin minä.
Vastaan kuitenkin vain asiallisiin kysymyksiin, en provosoiviin. Epäasialliset kysymykset saatan poistaa.

Tervetuloa esittämään kysymyksiä, kommentoimaan ja antamaan palautetta!

Jaatko puolisosi kanssa muutakin kuin vuoteen?

2008-09-03T18:20:00.004+03:00

Olen sitä mieltä, että side puolisoon lujittuu, kun puuhaamme jotakin yhdessä. Ei ole oikeastaan suurta väliä, mitä teemme, kunhan se on mieluisaa yhdessäoloa kummallekin. Monet tarpeet täyttyvät siinä sivussa: läheisyyden, arvostuksen, huomion saamisen ja ehkäpä hellyyden tarvekin.

Mitä sinä harrastat puolisosi kanssa? Itse sain kyhätyksi seuraavanlaisen listan siitä, mitä teemme vaimon kanssa usein yhdessä:

Keskustelu. Aihe vapaa.
Lenkkeily. Jokailtaista, viikonloppuisin muulloinkin.
Saunominen. En kehtaa sanoakaan, kuinka usein.
Marjastus. Pari kolme kuukautta putkeen: mustikkaa, puolukkaa, mansikkaa, viinimarjoja.
Rukoileminen. Ääneen, keskustelunomaisesti.
Matkustelu. Omatoimisesti kotimaassa ja ulkomailla, mieluiten massaturismikohteita vältellen.

Sitten on vielä paljon muuta, jota harrastamme yhdessä satunnaisemmin. Mutta jotta en antaisi liian siloista kuvaa asiasta, kerron myös jotain siitä, mitä harvemmiten jaan vaimoni kanssa:

Shoppailu. Pitkästyn kuoliaaksi kaupoissa kierreltäessä.
Ruoanlaitto. Taitoni ovat vähäiset – niin myös intoni.
Yhteislaulu. Viittaan edelliseen.
Luonnon kauneuden ihailu ja sen äärellä viipyily. En malta pysähtyä ihmettelemään sitä sillä tavoin kuin vaimollani on tapana.

Hääpäivä jälleen

2008-08-21T14:56:00.001+03:00

Tänään on jälleen hääpäivämme; pyöreitä vuosia ei nyt tule täyteen - jos ei kantikkaitaan. Säätila muistuttaa hääpäivämme säätä: lämmintä ja pilvipoutaista.

Kysyin aamulla vaimoltani, mitä hänelle tulee ensimmäisenä mieleen nyt hääpäivänämme. Hän vastasi: ”No, kiitollinen oon. Tärkeintä on se, että olemme edelleen läheisiä. Mikään ulkonainen ei vedä sille vertoja.” Niinpä!

Mitään lahjoja emme toisillemme antaneet, kuten emme yleensäkään hääpäivinä. Jollain tavalla aiomme kyllä päivää juhlia, mutta vasta viikonloppuna, kun ei ole työpaineita. Sen ajattelin kuitenkin tehdä, että töistä kotiin mennessäni kurvaan puutarhan kautta ja ostan vaimolle kukkapuskan.

PS Toin kukat kotiin ja kappas - vaimo oli leipaissut mustikkapiirakan!

Komentokeskus

2008-08-01T20:49:00.002+03:00

Suutahdatko puolisollesi joskus niin rajusti, että itsekin yllätyt reaktiosi voimakkuutta? Jokin hänen sanomansa sana, ilme, äänensävy tai muu viesti nostaa sinulla yhtäkkiä pintaan hyvin vahvoja tunteita. Tästä saattaa sukeutua kiivas riita. Tai ehkä vain menet sisäisesti lukkoon, sulkeudut - ja kenties pakenet paikalta.

Miksi näin tapahtuu? Ajatteletko, että syynä on tietysti pahasisuinen akka/häijy ukko. Voihan siinä siitäkin olla kyse, mutta veikkaanpa, että useimmiten syy on paljon syvemmällä. Havainnollistan asiaa seuraavalla yksinkertaisella kuvalla.

Meillä itse kullakin on sisimmässämme komentokeskus, käskytysjärjestelmä, joka säätelee muun muassa tunnereaktioitamme. Komentokeskuksessa on looginen osasto, jossa käskyt suodattuvat järjen läpi ja tuottavat jokseenkin odotuksenmukaisia tunteita, tunnelmia, sanoja ja tekoja. Ei siis mitään erityisen yllättävää. Mutta komentokeskuksessa on myös epälooginen osasto, jossa sijaitsevat sensorit (eräänlaiset tutkat) reagoivat salamannopeasti sinne tuleviin ärsykkeisiin, ilman että järki ehtii lainkaan väliin.

Epäloogiseen osastoon on varastoitunut lapsuudesta lähtien vahvoja tunnekokemuksia, sekä kielteisiä että myönteisiä. Aviosuhteen kannalta haitallisimpia ovat käsittelemättömät kipeät tunnemöykyt. Nämä ovat kaikkein herkimpiä sensoreitamme: ne ottavat vastaan pienenpieniäkin tunnevivahteita. Kun sitten jokin puolison viestittämä ärsyke kytkeytyy johonkin alitajunnassamme piilevään tuskalliseen tunnemuistoon, syntyy ikään kuin oikosulku. Ennen kuin tajuammekaan, kipeät tunteet aktivoituvat ja saavat meidät reagoimaan hallitsemattomasti.

Näin voi käydä, vaikka puolisosi olisi toiminut hyväntahtoisesti: hän ei ole halunnut millään tavalla ärsyttää sinua, ainakaan tietoisesti. Mutta reaktiosi jälkeen hän saattaa jo tempautua täysillä tunteiden pallotteluun mukaan...

Oikosulku komentokeskuksessasi voi laueta yhä uudelleen, ellet tunnista tunnereaktioittesi syntymekanismeja. Siksi olisikin todella tärkeää, että pääsisit työstämään tunnemöykkyjäsi turvallisessa, hyväksyvässä ja ymmärtävässä seurassa – muunlaisessa seurassa se tuskin onnistuukaan. Kivutonta ja helppoa tämä ei ole, mutta ehdottomasti vaivan arvoista.

Oliko edellä kuvatussa sinulle mitään tuttua?

Lomalla siellä jossakin

2008-06-19T22:02:00.004+03:00

Teimme äskettäin viikon mittaisen lomamatkan maahan, jossa emme ole koskaan ennen käyneet ja josta tiesimme etukäteen varsin vähän. Matka onnistui paremmin kuin uskalsimme odottaa. Vaimo ihastui ikihyväksi maisemiin ja sikäläisiin elinoloihin. Itsekin olin tyytyväinen. Saatammepa matkustaa joskus myöhemminkin tuohon maahan...

Koska tämä ei ole matkailumainos, en kerro, missä kävimme. Olen liittänyt kuitenkin oheen diaesityksen, josta voitte kenties päätellä, missä matkakohteemme sijaitsee. Kerron lisäksi joitakin seikkoja sikäläisestä elämästä.

Vietimme lomaviikkomme pienessä kylässä erittäin kirkasvetisen meren ja korkeitten vuorten välissä. Noudimme päivittäin ruokatarpeemme noin sadan metrin päästä maalaistorilta: uusia perunoita, porkkanoita, tomaatteja, herkkusieniä, kirsikoita, mansikoita ja paljon muuta. Kertaakaan emme käyneet ravintolassa syömässä (ei vain tehnyt mieli), vaikka ravintoloita toki oli rantakadun varrella useita. Maksoimme ostoksemme paikallisella valuutalla, joka on nelikirjaiminen k:lla alkava sana.

Kahtena päivänä teimme pitkän kävelyretken vuorille. Toisella reissulla lankesi rankkasade, joten kastuimme litimäriksi. Maisemat olivat huikeita. Yhtenä päivänä osallistuimme laivaretkelle, jonka aikana tutustuimme kahteen rannikon edustalla olevaan saareen. Sää suosi: oli melko tyyntä ja aurinko paistoi; lämpöä liki kolmekymmentä astetta. Pitkiä, hyvin kauniita saaria tämän maan rannikon edustalla riittää.

Uimme meressä enemmän kuin millään muulla lomallamme. Vesi oli puhdasta ja lämmintä. Jonkin verran täytyi varoa, ettei astunut merisiilien päälle. Pidimmekin uidessa kumitossuja jalassa. Aallokko oli enemmäkseen maltillista; vain parina päivänä tuuli navakammin.

Kylässä oli hauska kävellä kapeilla kaduilla ja kujilla, joiden varrella istuskeli paikallisia ihmisiä asuntonsa pihalla tai terassilla. He tervehtivät ystävällisesti outoja kulkijoita. Maassa puhutaan useita kieliä. Maan oma kieli on siitä erikoinen, että siinä käytetään erästä konsonanttia vokaalin funktiossa.

Turismi ei ole vielä pilannut tätä maata. Sen näkee monesta seikasta, mutta ennen kaikkea erittäin lämpimästä palvelusta. Paikalliset asukkaat elävät rauhassa omaa elämäänsä, mikä luo mukavaa lomatunnelmaa.

Kihlapäivä

2008-05-17T15:03:00.008+03:00

Tänään on kihlautumisemme vuosipäivä. Olimme tunteneet toisemme kolmisen kuukautta, kun menimme kihloihin. Aika nopeaa toimintaa, eikö vain?

Rakastuminen oli niin kertakaikkisen raju ja tunne niin vahva, että kihloihin meno tuntui täysin luontevalta. Kihlattuni oli tosin epäröivämpi kuin minä. Muistan, että tuohon aikaan lenkillä käydessäni laulelin ääneen (kun ensin varmistuin ettei kukaan kuullut) laulua ”Enää kulje en mä etsien…” Tämä oli poikkeuksellista, sillä laulutaitoni ei ole kehuttava.

Tuli kesä. Vietimme paljon aikaa yhdessä ja tutustuimme toisiimme lähemmin. Silloin alkoivat vaikeudet. Minulle rupesi paljastumaan, ettei kihlattuni ollutkaan enkeli, niin kuin olin luullut. Olin rakastunut ihannekuvaani naisesta, en todelliseen persoonaan. Ajauduimme valtavaan tunteiden ristiaallokkoon. Toivo ja epätoivo vuorottelivat. Minua ahdisti: olinko sittenkin erehtynyt.

Jouduin myös silmätyksin sisäisen maailmani vinoumien kanssa. Tunnistin itsessäni moralismia, kyynisyyttä, itsetunnon heikkoutta, perfektionismia ja ties mitä. Tällaisten piirteiden paljastuminen masensi ja pelotti. (Myöhemmin olen tajunnut, että näin täytyi käydä, jotta kasvu terveempään suuntaan saattoi käynnistyä).

Epätietoisuuden aikaa kesti vuoden verran. Yritimme välistä olla tapaamatta viikon tai kahden ajan, jotta voisimme rauhassa miettiä ja saada selvyyttä tunteistamme. Rukoilimme hartaasti ja paljon. Silti raastava epävarmuus jatkui ja jatkui. En tiedä, olisinko luovuttanut, ellei minulla olisi ollut sitä ihmeellistä kokemusta, josta edellisessä jutussani kerroin: olin ensitapaamisellamme vakuuttunut syvällä sisimmässäni siitä, että tämä on se oikea.

Tuli seuraava kevät. Minun oli mentävä kahdeksi viikoksi kertausharjoituksiin. Ohjelma oli tiivis: luentoja, ammuntoja ja monen vuorokauden taisteluharjoitus metsässä. En ehtinyt enkä jaksanut paljonkaan miettiä siviilielämän asioita. Siitä huolimatta sisälläni muhi jotain merkittävää. Harjoituksen loppuvaiheessa se tuli pintaan hyvin kirkkaana oivalluksena. Tajusin, että olen kypsynyt tahdon päätökseen: menen naimisiin kihlattuni kanssa, tuli mitä tuli. Vaikka edessämme olisi pelkkiä vaikeuksia, minä otan tuon askelen.

Tuon päätöksen jälkeen kaikki alkoi tuntua seesteisemmältä. Menimme naimisiin elokuussa. Avioliiton alku oli onnellista ja varsin tasapainoista aikaa. Myöhemmin tuli muita kriisejä, mutta sitoutumisen kanssa ei ole tarvinnut kamppailla sen koommin.

Hän se on!

2008-03-19T18:24:00.005+02:00

Kun nuorena miehenä tapasin tulevan vaimoni ensi kerran, tiesin heti, että hän on se oikea. Se oli ihmeellinen kokemus, eräänlainen ilmestys, jota on vaikea sanoin kuvata. Näin paitsi hänen ihastuttavan olemuksensa myös välähdyksen siitä, mitä kaikkea kaunista ja luovaa hänestä voi tulla. Se mitä minulle tuolloin näytettiin, on paljolti käynyt toteen – joskin monien raskaiden ja uuvuttavien vaiheiden kautta.

Aadamille kävi aikojen alussa samalla tavalla: hän ihastui kerta heitolla. Palautetaanpa mieleen, kuinka tuo rakkausjuttu oikein alkoi.

Kun Jumala oli luonut miehen, hän totesi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen." Niinpä Jumala keksi vaivuttaa miehen syvään uneen. Miehen nukkuessa hän otti yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: ”Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani.”

Totaalinen ihastuminen: Aadam oli myyty mies ensi silmäyksestä lähtien! Näin äkkinäinen ihastuminen taitaa kuitenkin olla melko harvinaista – eikä se takaa liiton onnistumista yhtään paremmin kuin rakkauden hidas herääminen.

Mutta me jotka olemme liittyneet puolisoomme avioliiton kautta, emme siis enää ole yksin: meillä on kumppani. Vai olemmeko kuitenkin? Ovatko yhteiset vuodet salakavalasti vieraannuttaneet meitä toisistamme? Onko päässyt käymään niin, että koemmekin yksinäisyyttä, vaikka asumme saman katon alla. Jos näin on, siihen voi olla monia syitä: keskinäinen viestintä ei toimi, tarpeemme eivät kohtaa, seksi ei ehkä suju – mitkä vieraantumisen syyt sitten lienevätkään.

Mitä Jumala tällaisessa tilanteessa tekisi. Hän ajattelee varmasti edelleen niin, ettei ihmisen hyvä olla yksinään. Niinpä hän miettii keinoja, kuinka toisistaan etääntyneet puolisot voisivat lähentyä toisiaan.

Enää asia ei hoidu niin yksinkertaisesti kuin luomisen aikoihin. Tuskin siis käy niin, että mies vain herää jonain aamuna sikeästä unesta ja huomaa, että hänen vieressään nukkuu maailman ihanin nainen – tai sitten päinvastoin: vaimo herää aivan uuteen todellisuuteen. ”Tämä se on! Hyvänen aika, miten olen voinut unohtaa, kuinka suurenmoinen kumppani minulla on!”

Ei, Jumala ei enää vaivuta meitä uneen luodakseen uutta, vaan hän sen sijaan herättää meidät näkemään vaivaa aviosuhteemme hoitamiseksi. Herääminen voi olla aika karukin. On kuitenkin hyvä tietää, että Jumala on kyllä sitoutunut tukemaan kaikin tavoin niitä, jotka haluavat vaalia suhdettaan, sillä hän on itse keksinyt koko avioliittoidean.

Sudenkuoppia

2008-02-15T17:48:00.003+02:00

Olet ehkä löytänyt oheisen kyselyn tuloksista monia tarpeita, jotka eivät omassa liitossasi täyty. Täyttymättömien tarpeiden tunnistaminen saattaa tehdä hyvinkin kipeää, mutta se on kuitenkin välttämätöntä, jotta asiantilaa voitaisiin lähteä korjaamaan.

Tunnistamisvaihetta näyttää tosin – ikävä kyllä - monesti seuraavan reaktiovaihe, jonka tuloksena tilanne tuntuu aluksi entisestään pahenevan. Koska olen nyt tullut tietoiseksi siitä, mitä vaille olen jäänyt, voin langeta esimerkiksi seuraaviin ansoihin:

Alan vaatia puolisoltani tarpeitteni täyttämistä. Tämä saa puolison vaivaantumaan, ärsyyntymään, etääntymään tai lukkiintumaan.

Turhaudun ja kenties jopa kyynistyn, kun huomaan, kuinka monet tarpeistani yhä vain huutavat täyttymistään. Likimain luovun toivosta, että mitään myönteistä muutosta voisi enää tapahtua.

Etsin tarvevajeisiini korvikkeita esimerkiksi ylenmääräisestä harrastamisesta tai muista kodin ulkopuolisista toiminnoista. Saan kyllä näistä asioista tyydytystä, mutta suhde puolisooni ei pääse kehittymään vuorovaikutussuhteeksi.

Alan tietoisesti tai tiedostamattani etsiä tarpeitteni täyttäjää avioliiton ulkopuolelta. Vaarallista ja petollista liiton kannalta on, jos löydän sellaisen ihmisen, joka tuntuu vastaavan tarpeisiini paremmin kuin puolisoni.

Puolisoni kyllä yrittää tosissaan täyttää tarpeitani, mutta silti tarpeeni eivät tunnu millään täyttyvän. Sisälläni on ikään kuin syvä kuilu, joka nielee kitaansa puolisoni minulle osoittamat rakkauden ilmaisut. Tällöin on ilmeisesti kyse siitä, että sisimpäni on haavoittunut, ehkä jo varhaislapsuudessani. Haava ei tule koskaan tyydytetyksi, mutta tarve tulee. Jotta tarpeeni alkaisivat täyttyä, minun olisi siis ensin päästävä eheytymään sisäisesti.

Mitä sitten kannattaa tehdä?

Lähtisin liikkeelle tarpeita koskevasta keskustelusta, jos vain saisin sitä suinkin syntymään puolisoni kanssa. Erityisen tärkeää olisi, että voisimme käydä sitä sallivassa hengessä, aidosti toinen toisiamme kuunnellen. Kysyisin: ”Mitä sinä minulta odottaisit”, ja antaisin puolisoni kysyä samaa minulta. Näin voisin varmistua puolisoni todellisista tarpeista. Tämä ei ole missään tapauksessa helppoa, koska provosoitumisen, syyttelyn ja puolustautumisen vaara on suuri.

Tämän jälkeen alkaisin tahdon päätöksellä täyttää ainakin yhtä puolisoni tarvetta. Ei haittaa, vaikka se kävisi aluksi kömpelösti – se tehoaa silti. En ottaisi liian suurta urakkaa kerralla; pienet arjen teot ovat yllättävän vaikuttavia. – Tekisin näin, vaikkei tarvekeskustelu puolison kanssa olisi onnistunutkaan.

Mutta miksi minä, miksei hän? Siksi että muutos lähtee kaikkein varmimmin omasta sisimmästäni ja oman käyttäytymiseni muuttamisesta. Tärkeintä on, että minun omat asenteeni muuttuvat, vaikkei puolisossani näyttäisi mikään muuttuvankaan. Ja ne eivät muutu vain ajattelemalla, vaan siten että todella teen puolisolleni sellaista, minkä tiedän olevan hänelle mieluista. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja sitkeyttä, mutta se on vaivan arvoista!

Sitä paitsi on olemassa ihmeellinen lainalaisuus: antaessani saan. Minä en köyhdy täyttäessäni puolisoni tarpeita, vaan rikastun. Lisäksi on olemassa toinenkin tärkeä lainalaisuus: mitä kylvän, sitä myös niitän. Niinpä olen ajan oloon näkevä myönteistä kehitystä myös puolisossani...

Nainen kaipaa turvaa, mies seksiä

2007-12-22T08:38:00.000+02:00

Tämä juttu pohjautuu nettikyselystä saaduille tuloksille. Olin laatinut tähän blogiini sekä miehille että naisille viidentoista tarpeen luettelon ja pyytänyt merkitsemään ruksin viiden sellaisen tarpeen kohdalle, jotka vastaajan mielestä olivat kaikkein tärkeimpiä. Vastaaja siis halusi varsinkin noiden viiden tarpeen täyttyvän omassa parisuhteessaan. Luettelo oli sama miehille ja naisille.

Kyselyyn vastasi noin neljänkymmenen päivän kuluessa yhteensä 463 henkeä, 103 miestä ja 360 naista. Äänestysaktiivisuus oli siis varsin korkealla tasolla. Vastauksia tuli niin runsaasti, että tuloksia voi pitää varsin edustavina ja vähintäänkin suuntaa antavina. Mainostin kyselyä netissä kuudella eri keskustelupalstalla, mikä osaltaan lisäsi äänestysintoa. Kysely oli laadittu niin, että samalta koneelta saattoi äänestää vain kerran. Sitä en tiedä, ovatko kaikki vastanneet naimisissa vai eivät (kutsun joka tapauksessa vastanneita naisia vaimoiksi).

Oheisesta taulukosta näet kunkin tarpeen yhteydestä absoluuttisen luvun ja prosenttiluvun, jotka kertovat siitä, kuinka monta vastaajaa kaikista vastanneista on valinnut kyseisen tarpeen viiden tärkeimmän tarpeensa joukkoon.

Seuraavassa teen päätelmiä kyselyn tuloksista. Kommentoin tuloksia sen tiedon pohjalta, mitä olen aviopariaiheisesta kirjallisuudesta ja lukuisista kuulemista luennoista saanut. Jonkin verran peilaan niitä myös omiin kokemuksiini. En siis tässä jutussa pyri tieteelliseen tarkkuuteen.

Seksi on miehille selvästi tärkeämpää kuin naisille

Seksi nousi kirkkaasti miesten tarveluettelon kärkeen: jopa 69 prosenttia miehistä oli sijoittanut seksin viiden tärkeimmän tarpeen joukkoon. Seksi sai miehiltä jopa 29 prosenttiyksikköä enemmän ääniä kuin naisilta. Naisten tarveluettelossa seksi jäi kuudennelle sijalle. Tulos ei yllätä. Miehelle seksi on parisuhteessa ykkösjuttu, naiselle ei.

Vaimo on turvallisuushakuisempi kuin mies

Vaimo odottaa mieheltään ennen muuta sitoutumista suhteeseen ja uskollisuutta (jotka sinänsä luovat turvallisuutta). Sen lisäksi turvallisuus ylipäätään merkitsee vaimolle huomattavasti enemmän kuin miehelle. Sitoutumisen ja uskollisuuden nimesi tärkeimpien tarpeiden joukkoon 67 % vaimoista, mikä nosti tämän tarpeen naisten listan ykköseksi. Turvallisuus sai naisilta viidenneksi eniten ääniä. On näin ollen päivänselvää, mitä nainen mieheltä syvimmiltään kaipaa.

Miehellekin vaimon sitoutuminen ja uskollisuus merkitsevät hyvin paljon

Miehelle vaimon uskollisuus on hänen toiseksi tärkein tarpeensa (62 %). Näyttää siis olevan niin, että sekä mies että vaimo kaipaavat pohjimmiltaan pysyviä suhteita. Tätä taustaa vasten on hyvin surullista, että todellisuudessa lähes joka toinen Suomessa solmittu avioliitto päätyy eroon. Tahtoa siis on, mutta taito on puutteellinen.

Niin vaimo kuin mieskin kaipaa puolisoltaan kipeästi hellyyttä

Se että vaimo kaipaa kipeästi hellyyttä (toiseksi eniten; 60 %), on hyvin odotuksenmukaista. Sitä vastoin on yllättävää, että miehelle hellyys on jokseenkin yhtä merkittävä asia kuin vaimolle. Kysely ei paljasta, millaista on vaimon ja millaista miehen toivoma hellyys. Käsitykseni on, että vaimo kokee hellyytenä mm. kiireettömän läsnäolon, jakamattoman huomion osoittamisen ja hienovaraiset kosketukset. Mies sen sijaan kokee hellyyttä ennen kaikkea seksin yhteydessä saamansa hyväilyn ja käsittelyn muodossa. Osaltaan tästä syystä hellyys on korkealla miehen tarveluettelossa.

Vaimolle kelpaa sellainenkin mies, joka ei huolehdi ulkomuodostaan eikä osaa käyttäytyä, kunhan hän vain on luotettava ja turvallinen

Kaikista viidestätoista tarpeesta on vaimolle vähiten merkittävä se, kuinka mies pitää huolta ulkomuodostaan (6 %). Mies saa siis olla melkoinen resupekka, nuhjake ja jopa huonokäytöksinen, kunhan hän vain herättää turvallisuutta, on hellä, rehellinen ja keskusteleva. Miehelle sitä vastoin merkitsee kohtalaisen paljon (21 %) se, että vaimo pitää ulkonaisesta olemuksestaan huolta. Hyviä käytöstapoja mieskään ei vaimoltaan erityisemmin vaadi.

Puolison rehellisyys ja avoimuus ovat yhtä tärkeitä vaimoille kuin miehille, samoin kuin puolison arvostus ja ihailu

Niin mies kuin vaimokin paheksuvat valehtelua ja sulkeutuneisuutta: n. 60 prosenttia vastaajista on lukenut rehellisyyden ja avoimuuden viiden tärkeimmän tarpeen joukkoon. Tämä ei herätä ihmetystä. Sen sijaan odotin kyllä sellaista tulosta, että mies kaipaisi vaimoltaan arvostusta ja ihailua selvästi enemmän kuin vaimo mieheltään. Näin ei kuitenkaan näyttäisi olevan. Siinä millaista ihailua puolisot toisiltaan toivovat, lienee kuitenkin eroa. Mies odottaa, että ihaillaan erityisesti hänen tekemisiään ja aikaansaannoksiaan, vaimo taas, että ihaillaan hänen olemustaan.

Vaimo kaipaa yhteistä keskustelua enemmän kuin mies, mutta miehellekin keskustelu on varsin tärkeää

Vaimot valittavat usein miehensä puhumattomuutta. Kysely osoittaa kuitenkin, että miehellä olisi yllättävänkin paljon halua keskustella vaimonsa kanssa: 40 % vastanneista sijoitti keskustelun viiden tärkeimmän tarpeen joukkoon (naisista 54 %). Hankalaa on, että puolisoiden toiveet keskustelun laadusta eivät tahdo käydä yksiin. Vaimo kaipaa rupattelua, asioiden ja tunteiden jakamista miehensä kanssa. Keskustelun ei tarvitse johtaa mihinkään tulokseen; se on sinänsä arvokasta. Mies keskustelee mieluummin asioista ja pyrkii keskustelun avulla johonkin päämäärään tai ratkaisuun.

Puolisonsa huumorintajua arvostavat yhtä lailla niin miehet kuin vaimotkin

Kukapa haluaisi elää tylsän puolison kanssa. Ongelmia saattaa tulla siitä, että puolisoita naurattavat kovin erilaiset asiat.

Mies toivoo puolisoa kaveriksi harrastuksiinsa vain harvoin, vaimo vielä harvemmin

Yhteisillä harrastuksilla näyttäisi olevan vähemmän merkitystä kuin on otaksuttu, sillä tämä tarve sijoittuu tarveluettelon häntäpäähän. Molempia aidosti kiinnostavaa harrastusta saattaa olla vaikea löytää, joten sen suhteen ei ole suuria odotuksiakaan. Selvää kuitenkin on, että yhdessä harrastamisella on liittoa lujittava vaikutus.

Kumpikaan puoliso ei erityisemmin odota, että toinen kantaisi perheen taloudesta päävastuun

Nykyään molemmat puolisot ovat usein ansiotyössä ja siten taloudellisesti toisistaan riippumattomia. Miehellä ei enää ole sellaista perinteistä perheen elättäjän roolia kuin varhemmin.

Lopuksi on vielä syytä todeta, että yksi kyselyn päätuloksista oli se, että miehet osallistuivat kyselyyn paljon innottomammin kuin naiset. Miehet eivät ylipäänsä ole niin kiinnostuneita suhdeasioista kuin naiset. Siksi he eivät myöskään osallistu parisuhdekeskusteluihin likimainkaan naisten tavoin. Saattaa olla niinkin, että moni mies ei kehtaa tai viitsi ilmaista mielipidettään, vaikka haluaisikin.

Toivotan sinulle, hyvä lukijani, oikein hyvää joulua! Täyttykööt tärkeimmät tarpeesi!

Tarveäänestys on päättynyt

2007-12-12T18:47:00.000+02:00

Vastausaika miehen ja vaimon tarpeita koskevaan äänestykseen umpeutui äskettäin. Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan 463 henkeä, mikä osoittaa melkoista äänestysaktiivisuutta. Kiitän lämpimästi itse kutakin äänestykseen osallistunutta!

Analysoin tulokset ja julkaisen jutun tarpeista lähiaikoina, kunhan joulunaluskiireet vähän hellittävät. Sinä voit tehdä omia päätelmiäsi jo nyt tarkastelemalla oheisia tarveluetteloja ja eri tarpeille annettujen äänten määriä. Kommentit ovat tervetulleita!

Mitä kaipaat puolisoltasi eniten?

2007-10-27T18:40:00.001+03:00

Kirjoitin taannoin blogiini jutun sekä miehen että vaimon tarpeista. Jutussa esittämäni mielipiteet herättivät tuolloin hyvin vilkkaan - ja kiivaankin - keskustelun netin keskustelupalstoilla. Koska aihe on kiinnostava ja aina yhtä ajankohtainen, ajattelin järjestää siihen liittyvän äänestyksen.

Tarkoituksena on selvittää, mitä puolisot kaikkein eniten odottavat toisiltaan. Mitkä tarpeet ovat miehen ja vaimon syvimpiä tarpeita juuri nyt, syksyllä 2007?

Tämän sivun oikeassa reunassa näet tarveluettelon. Pyydän, että merkitset ruksin viiden (!) sellaisen tarpeen kohdalle, jotka sinun mielestäsi ovat kaikkein tärkeimpiä. Haluat siis varsinkin noiden viiden tarpeen täyttyvän omassa parisuhteessasi. Klikkaa sitten painiketta Vote (’äänestä’).

Huomaa, että vaimoille ja miehille on oma kyselynsä (jälkimmäinen on alempana); vaimot siis vastaavat pelkästään ylempään ja miehet vain alempaan kyselyyn. Kysely on auki reilun kuukauden ajan, minkä jälkeen teen annetuista vastauksista analyysin ja julkaisen sitten tuloksista jutun tässä blogissani.

Jos tarveluettelosta puuttuu jokin sellainen tarve, jonka täyttämistä pidät hyvin tärkeänä, kerro siitä tämän jutun kommenttiosiossa.

Sitten ei muuta kuin vastailemaan, niin naiset kuin miehetkin! Toivon runsasta osallistumista, jotta saamme tuloksiin vakuuttavuutta.

PS Voit tarkistaa äänten tämänhetkisen jakauman klikkaamalla painiketta Näytä tulokset.

Ihailtavaa!

2007-10-08T18:07:00.000+03:00

Avioparikursseilla annetaan usein ryhmätyöskentelyä varten tehtävä, jossa kehotetaan kirjaamaan puolisosta ylös kymmenkunta hyvää ominaisuutta. Puolisot kertovat sitten ryhmässä toisilleen nämä ominaisuudet - minä-viestein ja silmiin katsoen: "Arvostan sinussa sitä, että...; "Minusta sinussa on erityisen hyvää se, että..."

Ajattelin nyt antaa tämän tehtävän sinulle, hyvä lukijani. Pyydän sinua kirjoittamaan tämän jutun kommenttiosioon viisi ominaisuutta, joita puolisossasi ihailet. Salainen toiveeni on, että kerrot ne jossain tilanteessa myös puolisollesi.

Avaan itse pelin. Arvostan vaimossani hyvin paljon:

Aitoutta (hän ei yksinkertaisesti osaa teeskennellä).
Musikaalisuutta (hän on laululintu).
Innovatiivisuutta ja jarruttavuutta (ihmeellinen yhdistelmä, jota en lakkaa hämmästelemästä: hän tuottaa mainioita ideoita, joista minä innostun - ja pitää toisaalta jalat maassa, jotten innostu liikaa)
Halua ja kykyä tukea minua, myös vaikeina aikoina (niin, olet oikeassa, tämä on kyllä itsekäs näkökulma).
Käytännöllisyyttä ja järkevyyttä.

No niin, nyt on sinun vuorosi, ole hyvä!

Avioerot tulevat todella kalliiksi

2007-09-30T14:06:00.000+03:00

Suomella on kyseenalainen kunnia olla Euroopan avioerotilastojen huipulla: likimain joka toinen avioliitto Suomessa päätyy eroon. Tätä korkeammat avioeroluvut ovat vain Belgiassa (56 %) ja Ruotsissa (52 %). Kiintoisaa on, että meillä naiset panevat avioeron vireille selvästi yleisemmin kuin miehet.

MTV:n uutisissa haastateltiin äskettäin väestöliiton tutkijaa Anneli Miettistä. Hän kertoi, että väestöliitossa on laskettu avioerojen aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle. Hän toivoi, että päättäjät havahtuisivat, kun heille osoitetaan, kuinka kalliiksi avioerot yhteiskunnalle tulevat euroilla mitattuna. Pelkällä puheella perheiden pahoinvoinnista ei näet ole ollut päättäjiin toivottua vaikutusta.

Väestöliiton selvityksen mukaan yksinhuoltajaperheiden tuet tulevat maksamaan valtiolle ja kunnille vuosittain satoja miljoonia euroja. Vuonna 2005 asumistuesta, toimeentulotuesta, elatustuesta ja lapsilisäkorotuksesta koitui yhteensä 420 miljoonan euron kustannukset. Lisäksi kunnilla oli vuonna 2005 lähes 300 miljoonaa euroa sellaista velkaa, joka oli kertynyt maksamatta jääneistä elatusavuista. (Väärinkäsitysten välttämiseksi mainittakoon, että yksinhuoltajaperheet tietysti todella tarvitsevat näitä tukia.)

Taloudelliset menetykset ovat siis kiistattomat niin eroperheille itselleen kuin yhteiskunnallekin. Näitäkin kipeämpiä ovat kuitenkin eronneiden – ja erityisesti heidän lastensa – henkiset kärsimykset ja traumaattiset kokemukset. Tilastokeskuksen tietojen mukaan 31 000 lasta kokee vuosittain vanhempiensa eron. Toissa vuonna joka viides lapsiperhe oli yksinhuoltajatalous.

Hoidetaan suhdetta ajoissa!

Näiden tietojen valossa korostuu ennaltaehkäisevän aviopari- ja perhetyön merkitys. On erittäin viisasta tukea perheitä jo siinä vaiheessa, kun ongelmat eivät ole vielä kärjistyneet äärimmilleen. Tästä koituu mittavat taloudelliset säästöt mutta ennen kaikkea mittaamattoman suuret voitot puolisoiden ja heidän lastensa hyvinvoinnin, sisäisen tasapainon ja turvallisuuden kannalta.

Mielestäni tarvitsemme perusteellista asennemuutosta suhteessa ennaltaehkäisevään avioparityöhön. Parisuhdetaitojen opettelu ei ole kenellekään haitaksi, päinvastoin. Olisi paljon tärkeämpää käydä jonkinlainen avioliittokoulu ja hankkia "parisuhdekortti" kuin käydä autokoulu ja saada ajokortti! Välttyisimme monilta vakavilta kolareilta.

Vai mitä sinä ajattelet?

Hämmästelyä

2007-09-19T20:57:00.000+03:00

On kaksi asiaa, joita avioliittoasioissa erityisesti hämmästelen: sitä että monet päätyvät eroon ällistyttävän löyhin perustein ja sitä että monet kestävät liitossaan, vaikka heillä on kasapäin vaikeuksia, vuodesta toiseen.

Minua kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä sinä olet jälkimmäisestä ihmetyksen aiheesta. Mitkä seikat yhdistävät aviopuolisoita eniten? Tyhmä kysymys, rakkauspa tietenkin, saatat ajatella. Niinpä kyllä, mutta millaisia ovat ne rakkauden ilmenemismuodot, jotka liittävät puolisoita käytännön elämässä yhteen? Ovatko niitä esimerkiksi:

Hyvä keskusteluyhteys
Seksi ja hellyydenosoitukset
Yhteiset harrastukset
Yhteinen usko ja arvopohja
Luja tahto ja periaatteellisuus
Turvallisuuden kokeminen
Yhteiset lapset

Tai jos laskeudumme vielä arkisemmalle tasolle:

Tottumus
Yksin jäämisen pelko
Yhteinen talo ja tavarat
Yhteiset velat
Kulissin säilyttäminen

Mitä syitä sinä näet sille, että avioliitto pysyy koossa vastoinkäymisistä huolimatta? Kuinka on asian laita sinun avioliitossasi?

Hääpäivä

2007-08-25T11:15:00.000+03:00

Vietimme vaimon kanssa tällä viikolla hääpäiväämme. En ole kertaakaan unohtanut hääpäiväämme, mikä johtuu paljolti siitä, että vaimo ottaa aina hääpäivän lähestyessä sen tavalla tai toisella puheeksi. Hän ei varta vasten muistuta hääpäivän lähestymisestä, vaan livauttaa asian ihan ohimennen muun keskustelun lomassa. Tämä on minun mielestäni oikein toimiva systeemi. Vaimo on sitä mieltä, että hääpäivä ei saa olla jokavuotinen muistitesti, jolla mitataan avioliiton tila.

Olisin ostanut hääpäivän kunniaksi kukkia, mutta vaimo toppuutteli: ”Osta niitä mieluummin sitten, kun tulee syksypimeät. Silloin ne tuntuvat vielä mukavammilta.”Sitä hän ei kuitenkaan kieltänyt, että kävisin ostamassa vähän herkkuja kahvipöytään. Niinpä kurvasin töistä tullessani Siwan kautta ja kas - juhlat olivat valmiit.

Kovin näyttävästi emme ole hääpäiväämme koskaan juhlineet. Kysyin vaimolta, mikä on ollut hauskin hääpäivä. Hän vastasi, että ehkäpä se oli päivä, jolloin poimimme yhdessä karviaismarjoja eräältä marjatilalta. Sato oli ylenpalttinen ja sää mainio. Samanlainen sää oli muinoin varsinaisena hääpäivänämmekin.

Hääpäivän muistamisesta tulee aina mieleen tapaus nuoruudesta. Menimme tuoreena avioparina yökylään erään ystäväperheen luo. Kun nousimme aamiaiselle, ihmettelimme isäntäparin kesken vallitsevaa nihkeää tunnelmaa. Jonkin ajan kuluttua paljastui, että nyt oli heidän hääpäivänsä, jonka mies oli tyystin unohtanut. Aviomies teki päivän mittaan kaikkensa korjatakseen tilanteen, mutta mikään ei oikein tehonnut: tunnelma pysyi lässähtäneenä.

Muistan, kuinka vaimoani säälitti se, kuinka noloon tilanteeseen mies joutui vieraiden läsnä ollessa. Saattaapa olla, että muisto tästä tapauksesta on pelastanut minut pulasta: vaimoni on pitänyt huolen siitä, että minä en joutuisi kiusalliseen tilanteeseen hääpäiväni missanneena miehenä. Minun muistiini ei olisi ollut luottamista...

Kuinka te juhlitte hääpäiväänne? Onko koskaan sattunut niin, että päivä olisi päässyt unohtumaan? Mitä siitä seurasi? Kuinka tärkeää, mielestäsi on, että puolisosi muistaa hääpäivänne?

Eikö mies muka osaa keskustella?

2007-08-11T14:17:00.000+03:00

Netin keskustelupalstojen perusteella voisi päätellä, että mies ei joko osaa, halua tai kehtaa keskustella parisuhdeasioista. Aivan valtaosa keskusteluihin osallistujista on naisia. Sama ilmiö on todettavissa myös tämän blogin kommenttiosioista: ani harva mies on ottanut kantaa kirjoituksiini.

Mistä miesten innottomuus keskustella johtuu? Esitän tämän kysymyksen teille, hyvät lukijani. Mitä mieltä te olette. Onko kyse siitä, että:

Miehet eivät yksinkertaisesti ole niin kiinnostuneita ihmissuhdeasioista kuin naiset.
Miehet puhuvat mieluummin asioista kuin tunteista.
Miehillä on heikommat kommunikaatiokyvyt kuin naisilla; he kokevat jäävänsä jyrän alle.
Naiset tukkivat miesten suut vaatimalla näiltä keskustelua: miehet menevät takalukkoon.
Miehillä on väärä käsitys keskustelusta: pelkkä ehdotus ”keskustellaanko meidän suhteesta?” lannistaa miehen, sillä hän luulee, että nyt olisi ruvettava vatvomalla vatvomaan asioita.
Mies kokee herkästi, että keskustelun aloittaminen tarkoittaa sitä, että hän joutuu taas syytetyn penkille.

Vai mistä perimmältään on kyse?

Väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että itse en pidä miehiä viestintätaitojen suhteen toivottomina tapauksina. Tunnen paljon miehiä, jotka ovat oppineet keskustelemaan parisuhteissaan. He ovat osallistuneet parisuhdekursseille, joissa parisuhdeviestintää on opetettu ja harjoiteltu. He ovat saaneet kokemuksen tasaveroisesta kohtaamisesta vaimonsa kanssa ryhmätyöskentelyjen aikana. He ovat tulleet kuulluiksi, ymmärretyiksi ja saaneet osakseen arvostusta. Usein käy niin, että tämän jälkeen mies on jopa innokkaampi tulemaan uudelle kurssille kuin vaimo, vaikka hänet olisi ensi kerralla miltei raahattu mukaan.

Mitä mieltä siis olette miesten keskustelutaidoista, hyvät naiset? Hyvin kiinnostavaa olisi kuulla, mitä te, arvoisat miehet, ajattelette asiasta. Olisiko kellään teistä tarvetta keskustella suhdeasioistanne miesten kesken? Jos tällaista tarvetta ilmenisi, voisin kenties avata blogiini oman keskusteluklinikan miehille.

Myönteistä ajattelua

2007-07-07T09:31:00.000+03:00

Vaimo: Huomenta…kulta!
Mies: ...menta...kulta.
Vaimo: Minkälainen ilma siellä on?
Mies: Harmaaltahan tuo näyttää ja vettä ripeksii - ja tuolla näkyy kauheen mustia pilviä.
Vaimo: No ei siinä mitään, semmoistahan se on sitten kuin eilenkin - niin ja toissapäivänä.
Mies: On se kumma kun täällä Lapissa on aina samanlaista, muutenkin ihan kuollutta näin alkukesällä.
Vaimo: Elähän nyt, muistapa mitä me sovittiin ennen lomaa.
Mies: No mitä?
Vaimo: Että puhutaan vaan myönteisesti vaikka ois minkälaista.
Mies: Joo, niinhän me taijettiin kyllä sopia.
Vaimo: Ja niinkin että toinen saa huomauttaa jos toinen ei muista.
Mies: Hmm...
Vaimo: Miten sinä sitten oot noin synkän näkönen ja ääneskin narisee?
Mies: Naamavärkistä ja äänenpainoista ei kyllä ollu sillon mitään puhetta.
Vaimo: Kai se nyt jostain näkyykin onko myönteinen vai ei.

Pitkähkö hiljaisuus

Mies: Oo-nhan tämä kyllä ihan kiva mökki, jääkaappi ja kaikki, vaikkei ookaan sääskiverkkoja ikkunoissa.
Vaimo: Niin, mutta tuo oli tosi hyvä keksintö kun panit oman verkkopaitas tuohon pikku ikkunaan sääskiverkoksi.
Mies: Siihen se varmaan unohtuukin, seuraaville sukupolville.
Vaimo: Kiitos muuten sulle kun ostit ne sääskihuput tullessa, Essolta, vaikka minä panin vastaan.
Mies: Joo, tuntuuhan hyvältä kun sääsket inisee ympärillä eikä voi meille mitään. Saa sitä paitsi olla ihan rauhassa synkän näkönen kun on suruharso päässä.
Vaimo: Eihän täällä oo ketään näkemässäkään; koko päivä voi mennä ettei nää ristin sielua.
Mies: Niin mutta toisaalta, mikä hätä meillä. Onpahan laatuaikaa toisillemme.
Vaimo: Mitä laatuaikaa se on kun sulla on aina nokka kirjassa kiinni. Nytkin on ihan epätoivonen olo kun katon tuota tiiliskivee tuossa pöyvällä. Eikä se oo vielä puolessa välissäkään.
Mies: Et viihtis, kuule, alottaa taas...
Vaimo: Niin, no – hyvähän se tietysti on että jaksat sivistää ihtees – vielä vanhoilla päivilläs.
Mies: Aatteletko tosiaan niin myönteisesti?
Vaimo: No, niinhän me sovittiin.

Silmämme huijaavat

2007-06-10T21:32:00.000+03:00

Kävimme äskettäin viikon lomamatkalla Saksan Gemündissä, pienessä, idyllisessä kylässä lähellä Belgian rajaa. Kylän lähellä levittäytyy laaja Eifellandin luonnonsuojelualue, johon teimme viikon aikana useita patikka- ja pyöräretkiä.

Yhdellä pyöräretkellä koimme merkillisen ilmiön. Pyöräilimme tuolloin reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle padolle. Reitti mutkitteli koko matkan joen vartta myötäillen. Menomatkalla ajoimme joen laskusuuntaan ja näytti siltä, että saimme ajella kaiken aikaa alamäkeen. Välillä meno tuntui tosin hieman nihkeältä.

Tulomatkalla aloin jossain vaiheessa ihmetellä sitä, että nytkin saimme pyöräillä alamäkeen. Odotin, milloin nousu alkaa, mutta myötäleet tuntuivat vain seuraavan toistaan. Pysähdyin muutaman tällaisen myötämäen jälkeen ja katsoin taakseni – ja kappas: nyt tie näyttikin viettävän sinne suuntaan. Vaimoni totesi saman ilmiön.

Totesimme, että kyseessä täytyi olla optinen harha: pyörätietä molemmin puolin reunustavat korkeat, vehreät kukkuloiden rinteet vääristivät perspektiiviä. Todellisuudessa tie oli kauttaaltaan jokseenkin tasaista, mutta silmämme yksinkertaisesti huijasivat meitä.

Parisuhteen optinen harha

Minulla on se käsitys, että kärsimme avioliitossammekin usein optisesta harhasta. Joudumme suhteessamme välttämättä myös laaksoihin, joissa tietämme reunustavat monenlaiset päällekaatuvat murheet ja vastoinkäymiset. Näkökykymme kaventuu ja vääristyy: tuntuu siltä, että kuljemme koko ajan vastamäkeen.

Kun tätä jatkuu riittävän kauan, kiusaannumme perin pohjin. Sen sijaan että tukisimme toisiamme, löydämmekin helposti syyn vaikeuksiin puolisostamme. ”Jos sinä et olisi tuollainen, emme olisi tässä jamassa.” Vikoja, puutteita, laiminlyöntejä, muutostarpeita löytyy loputtomiin – toisesta, ja vain toisesta. Tämä jos mikä on optista harhaa.

Tuskinpa missään parisuhteessa ongelmien aiheuttaja on pelkästään toinen puoliso. Useimmiten syytä on molemmissa. Suhteen kannalta on käänteentekevää, jos oivallan, että minun itseni tulee muuttua. En voi muuttaa toista, mutta omaan käytökseeni voin vaikuttaa.

Kun lähden toden teolla muutoksen tielle, näkökykyni alkaa vähitellen tervehtyä. Alan nähdä realistisemmin myös omaa osuuttani. Se kyllä kirpaisee, mutta koituu ajan myötä niin itseni kuin parisuhteenikin parhaaksi.

Aviokriisi

2007-05-05T11:34:00.000+03:00

Olen itse käynyt monia kriisejä läpi, joten tiedän, miltä niiden keskellä tuntuu: olen kokenut ahdistusta, hätää, pelkoa, epätoivoa, voimattomuutta ja masennusta. Tiedän myös, kuinka valtavan huojentavaa ja rohkaisevaa on, kun kriisistä selviää. Läpikäydyt kriisit ovat ajan myötä osoittautuneet voimavaraksi.

Varmaan miltei jokainen pariskunta joutuu liittonsa varrella kriisiin, ehkä moneenkin kertaan. Kriisejä on hyvin monenlaisia, ja ne voivat kehittyä avioliiton eri vaiheissa mitä moninaisimmista syistä. Olennaista on, miten puolisot kriisiin reagoivat ja miten se saa vaikuttaa heidän parisuhteeseensa ja heihin itseensä.

Ensimmäiset kriisit saattavat puhjeta jo parin avioliittovuoden jälkeen. On tavallaan paradoksi, että syvä ja aito rakastuminenkin voi johtaa kriisiin. Rakastuneet luopuvat vapaaehtoisesti suojamuureistaan ja paljastavat toisilleen sisimpänsä. Sieltä saattaa nousta pintaan myös hyvin herkkiä ja vaikeita asioita. Jos nämä haavoittuneet alueet kohtaavat, kipeät tunnot rakastuneiden sisimmässä aktivoituvat. Sen sijaan että rakastavaiset nyt tukisivat ja lohduttaisivat toisiaan, he saattavatkin tahtomattaan loukata toinen toistaan verisesti. On puhjennut kriisi.

Kriisi-sana tulee kreikan kielen sanasta krisis, joka tarkoittaa alun perin muun muassa ’tuomiota, erottelua, ratkaisua ja käännekohtaa’. Kommentoin seuraavassa lyhyesti näitä kriisi-käsitteen merkityksiä.

Tuomio, erottelu

Kriisissä ollessani koen olevani tietyllä tavalla tuomiolla. Tunne on uhkaava ja pelottava. Olen tullut tilanteeseen, jossa minun on luovuttava jostain vanhasta, jotta tilalle voisi syntyä uutta. Entiset eväät eivät enää riitä. Tajuan, että minun on nyt arvioitava elämäntyyliäni ja suhdettani puolisooni. Minun on irtauduttava joistakin toimintamalleista ja asenteista, jotka tulehduttavat suhdettamme.

Ratkaisu

Kriisi kutsuu minua tekemään viisaan ratkaisun, asettumaan elämän ja avioliiton puolelle. Se houkuttelee minua sisäiseen kasvuun, käymään läpi niitä asioita, jotka ovat olleet syvemmän yhteytemme tiellä. Aiemmin ne ovat olleet piilossa, mutta kriisi on paljastanut niiden olemassaolon.

Käännekohta

Kun olen kriisissä, olen tullut elämässäni käännekohtaan, tienhaaraan (joskus se näyttää tosin umpikujalta). Minulla on nyt pohjimmiltaan kaksi vaihtoehtoa: joko lähden käsittelemään kriisiin johtaneita syitä tai pakenen niitä. Pakotie näyttää ilman muuta helpommalta ja houkuttelevammalta.Toisella tiellä joutuisin näet kohtaamaan avioliittoni ja sisäisen elämäni kipukohtia. Surullista on, että monet valitsevat pakotien – ja huomaavat sitten jossain vaiheessa olevansa jälleen tienhaarassa tai umpikujassa, joka on hyvin samannäköinen kuin edellinenkin.

On tietysti vielä kolmaskin vaihtoehto: yritän jatkaa ikään kuin mitään ongelmia ei olisikaan. Kuvittelen, että asiat hoituvat ajan oloon itsestään. Tämäkin on eräänlaista pakoa tilanteesta ja itsensä pettämistä, joka voi johtaa kriisin kroonistumiseen.

Kriisi on suuri mahdollisuus

Kriisin käsittely voi olla niin vaikeaa, että tarvitaan ulkopuolista apua, terapeuttia, perheneuvontaa, avioparikurssia tai sielunhoitajaa. Ammattiauttaja ei ole läheskään aina välttämätön; kokenut, ymmärtävä pariskunta tai luottoystävä saattaa olla aivan sopiva tuki. Yksin asioitaan ei joka tapauksessa kannata jäädä vatvomaan.

Olen varma siitä, että yhdessä läpieletty kriisi syventää ja lujittaa puolisoiden keskinäistä rakkautta tehokkaammin kuin mikään muu. Rakkauden elpyminen tuottaa suuren ilon. Tiedän sen myös omasta kokemuksesta.

Sitoutuminen vapauttaa

2007-04-07T11:11:00.000+03:00

Sitoutuminen ei ole nykyisin muodissa. Monet kuvittelevat, että jos sitoudun toiseen ihmiseen, joudun kahleisiin: tulen sidotuksi enkä voi enää toteuttaa itseäni.

Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Se että sitoudumme puolisoomme päinvastoin vapauttaa meidät elämään kokonaisvaltaisesti ja aidosti. Sitoutuminen on vapaaseen tahtoon perustuva asenne ”haluan olla puolisoni rinnalla, tuli mitä tuli”. Tämä ei vaadi yli-inhimillisiä ponnistuksia. Sitä se kuitenkin edellyttää, että suostumme toimimaan ainakin jossain määrin epäitsekkäästi.

Kuulostaa silti vaikealta. Mitä iloa siitä minulle olisi?

Sitoutumisesta on paljonkin iloa. Jos olen sitoutunut puolisooni, minun on helppo avautua hänelle – varsinkin jos hän on puolestaan sitoutunut elämään minun kanssani. Voin paljastaa hänelle sisintäni pelkäämättä hylkäämistä tai haavoittamista. Tiedän, että puolisoni ei lähde luotani, vaikka hän tulee tietoiseksi myös puutteistani ja heikkouksistani. Rakkaus syvenee hyväksyvässä ilmapiirissä.

Iän myötä sitoutumisen myönteinen merkitys vain korostuu. Puolisoille kertyy yhteistä historiaa: lapsia, lastenlapsia, sukulaisia, ystäväpiiriä ja yhdessä koettuja elämänvaiheita. Ne tuovat suhteeseen yhä uudestaan voimaa ja iloa.

Onko tällaisia pariskuntia muka olemassa?

On toki! Minulla on onni tuntea paljon pariskuntia, joissa puolisot ovat sitoutuneet suhteeseensa ja toinen toisiinsa. Näen heidän elämässään kauniita sitoutumisen hedelmiä. He rakastavat, kunnioittavat ja kannustavat toisiaan. Heidän ei tarvitse vahtia toisiaan, vaan he antavat toisilleen tilaa harrastaa, solmia omia ystävyyssuhteitaan ja kasvaa omina persooninaan.

Heidän ei tarvitse pelätä vaikeinakaan aikoina, kestääkö puoliso enää minun rinnallani. Kun rakkauden tunteet välillä hiipuvat ja tulee riitoja, he eivät säikähdä, sillä he tietävät, että se on vain väliaikaista. He ovat liittoutuneita. Siksi he kokevat, että suhde kantaa heitä myös kuivien ja raskaiden aikojen läpi. Suhde on heille koti ja turvapaikka.

Mutta eikö tuo ole tylsää? Minä kaipaan elämääni jännitystä ja seikkailua!

Niin, tylsää voi toki olla kenellä tahansa, joka tyytyy rutiineihin eikä käytä mielikuvitustaan. On kuitenkin selvää, että uskollisessa parisuhteessa elävillä jää energiaa ja intoa suunnitella yhdessä monenlaista kiinnostavaa, mikä pitää tylsyyden loitolla. Voimia ei kulu siitä huolehtimiseen, kestääkö suhde ja kuinka sitten käy, jos se kariutuu.

Puolisoiden keskinäinen sitoutuminen tuo mukanaan kiistattomia siunauksia, vaikkei niistä julkisuudessa paljon puhutakaan. Sen sijaan saamme tavan takaa kuulla niistä surullisista seurauksista, joita heikko tai olematon sitoutuminen on aiheuttanut.

Olipa kuinka epämuodikasta ja vanhanaikaiselta kuulostavaa tahansa, olen vakuuttunut siitä, että sitoutuminen lataa parisuhteeseen voimaa, henkistä tilaa ja onnellisuutta!

Avainsanoja miehille

2007-03-31T10:00:00.000+03:00

Muutamat keskustelun avaukset ovat pariviestinnässä erityisen rakentavia. Tehokkaimpia repliikkejä ovat esimerkiksi seuraavat, jokseenkin samaa tarkoittavat lausumat:

- Niinkö, kerro lisää!
- No jopa jotakin, annapa nyt kuulua kaikki!
- Selitäpä nyt ihan rauhassa, miten sinulla oikeastaan on mennyt?

Nämä ilmaukset soveltuvat kaikkiin tilanteisiin, joissa huomaat, että vaimosi haluaa purkaa itseään ja kaipaa kuuntelijaa. Hänestä tuntuu tosi hyvältä, kun hän omin korvin kuulee, että sinä olet kanavalla. Erityisen tärkeänä hän kokee tällaiset sanat silloin, kun hän on jostain syystä stressaantunut ja kireä.

Lisäpotkua ilmaukseen saat, kun liität siihen jonkin hellittelysanan. Ja kaikkein suurin vaikutus sanomisillasi on, kun samalla talutat vaimosi viereesi istumaan ja katsot häntä silmiin.

Jos välinne eivät ole lämpimät tai jos sinulla itselläsi on ollut huono päivä, tämä kaikki voi tuntua sinusta vaikealta, jopa teatterilta. Mutta jos suostut silti näin toimimaan, palkintosi on suuri. Tunneilmastonne lämpenee ja vältytte riidoilta ja mökötyksiltä, joita välinpitämätön tai tyly lähestymistapa saattaisi aiheuttaa. Säästyy paljon energiaa...

Hellyydestä ehdot

2007-03-18T11:04:00.000+02:00

Millaisen arvosanan vaimoni antaisi minulle hellyyden osoittamisen suhteen?

Pelkäänpä, että saattaisin saada tässä oppiaineessa jopa ehdot. Arkiset hellyydenilmaukseni ovat olleet niukkoja mutta kankeita. Poikkeusaikojakin liitossamme on toki ollut: ensirakkaus, ajoittaiset uudelleen rakastumiset ja satunnaiset hellyyspuuskat.

Mikä minulla mättää? Miksi fyysiset hellyyden ilmaisuni ovat niin vajavaisia (enkä nyt puhu seksistä)?

Otaksun, että suurin syy tähän on lapsuuskodista saamallani mallilla. Vanhemmillani ei ollut tapana ilmaista keskinäisiä tunteitaan fyysisesti, ainakaan lasten ja toisten ihmisten nähden. Eikä yleensäkään kotiseudullani, joka oli melko syrjäistä maaseutua. Ymmärtääkseni vanhemmillani oli silti hyvät välit; tosin isäni kuoli jo varhain, joten en saanut kauan heidän yhteiselämäänsä seurata.

Olen myös perinyt korostuneen aitouden vaatimuksen. Varmaan se on myös luonteeni piirre. Koen luontevaksi ilmaista rakkauttani vain silloin, kun todella koen rakkauden ja hellyyden tunteita, mieluimmin vahvoja. Teeskentely on minulle myrkkyä (tästä asiasta olen kirjoittanut jo aiemmin jutussa Miten mies ilmaisee tunteitaan?)

Osaan kyllä ilmaista tunteitani sanoin. Keskusteluyhteys vaimoni kanssa on ollut enimmäkseen hyvin toimiva ja avoin. Silti on tunnustettava, että suorat rakkaudentunnustukset (tyyliin ”minä rakastan sinua”) eivät irtoa minulta mitenkään spontaanisti. Nekin tuntuvat minusta niin juhlallisilta ja suurta tunnetta vaativilta.

Sen sijaan pystyn ilmaisemaan rakkauttani epäsuorasti hyvinkin monipuolisesti. Olen iloinen siitä, että nämäkin ilmaisut näyttävät menevän perille, vaikka vaimoni joutuukin välillä kysymään tuon klassisen kysymyksen: ”Rakastatko sinä minua?”

Tahto- ja taitolaji

Tiedän, että hellyyden saaminen on vaimon suurimpia tarpeita. Siksi olen yrittänyt opetella arkisia hellyydenosoituksia tahtoni varassa. Huomaan, että esimerkiksi miehekäs halaus toimii, vaikka en sillä hetkellä itse tuntisikaan mitään: vaimoni joka tapauksessa pitää siitä (ellen tee sitä tökerösti, sopimattomassa tilanteessa tai säikäyttämällä). Sitä paitsi olen havainnut, että itsekin saatan lämmetä halauksen takia...

Hellyyden osoittaminen on taito- ja tahtolaji, jossa on varaa kaiken aikaa kehittyä. Tärkeää on tutustua puolisoon hyvin myös siinä mielessä, millaisista rakkauden sanallisista ja sanattomista ilmaisuista juuri hän nauttii. Sitten vain opettelemaan, tuntui miltä tuntui, vaikkapa sitten epäaidolta ja teennäiseltäkin.

Olen havainnut, että näitä tuntoja kannattaa sietää, rakkauden tähden. Kömpelökin hellyys tuottaa joka tapauksessa hyvää hedelmää. Olen sitä paitsi oivaltanut, että minulle ominaiseen aitouden vaatimukseen sisältyy itse asiassa aimo annos ylpeyttä.

Puhumattomuus parisuhteessa

2007-02-27T15:40:00.000+02:00

Vaikeneminen, vähäpuheisuus ja joskus milteipä mykkyys on yllättävän yleinen ongelma parisuhteessa. Tavallisesti puhumaton osapuoli on mies, joskus vaimokin. Mistä ilmiö johtuu ja miten tilannetta voisi parantaa?

Puhumattomuuden syyt ovat moninaiset, ja puutun tässä yhteydessä vain muutamaan. Keskityn miehen kommunikaatiovaikeuksiin.

Tavallinen syy miehen puhumattomuuteen on se, että hän on saanut tämän taipumuksen perinnöksi jo kotoaan. Hänen lapsuuskodissaan on ehkä vallinnut vaikenemista suosiva tunneilmasto.

Vanhemmat ovat harrastaneet mykkäkoulua. He ovat saattaneet myös riidellä rajusti lapsen kuullen. Lapsen luontaista itseilmaisua ei ole tuettu, ja hänet on toistuvasti vaiennettu. Myös hänen tunneilmaisujaan on voitu rajoittaa: ”Mies ei itke.” Niinpä miehesi on oppinut jo pienenä pitämään suunsa kiinni ja nielemään tunteensa ollakseen vanhempiensa hyväksymä.

Kun tällainen mies sitten menee naimisiin, hän saattaa aluksi, ensirakkauden huumassa, olla puheliaampi kuin normaalisti. Kun suhde sitten arkipäiväistyy, mies käy vaiteliaammaksi. Siitä vaimo ei pidä, joten hän yrittää kaikin keinoin saada mieheensä eloa.

Vaikka mies on siis jollain tapaa uhri ja menneisyytensä vanki, tämä ei tietenkään poista hänen vastuutaan sen suhteen, kuinka hän parisuhteessa kommunikoi. Hänen olisi terveellistä tiedostaa, mistä vaikeudet johtuvat ja lähteä sisäisen kasvun tielle - ja ottaa tarvittaessa apua vastaan.

Miten sinä vaimona voisit auttaa miestäsi avautumaan?

Lääkkeitä puhumattomuuteen

Kokemukseni mukaan paras lääke puhumattomuuteen ja kommunikaatiovaikeuksiin on se, että osallistutte sellaiselle parisuhdekurssille, jossa voitte pienryhmässä opetella viestinnän taitoja yhdessä parin kolmen avioparin kanssa, turvallisessa ilmapiirissä ja ryhmänohjaajien tukemana. Siellä opitte puhumaan omasta puolestanne ja antamaan palautetta toisillenne sortumatta syytöksiin (viestintätaidoista lisää täällä). Jos miehesi on haluton lähtemään kurssille, sano hänelle, että sinä itse tarvitset kurssia ja toivot häntä mukaan turvaksesi.

Toki voitte keskenännekin tehdä paljon puhevälienne parantamiseksi. Niinpä jos haluat saada miehesi puhumaan, avautumaan ja jakamaan myös tuntemuksiaan, voisit kokeilla esimerkiksi seuraavia tapoja.

Anna hänelle myönteistä palautetta hänen tekemisistään. Osoita eri tavoin arvostavasi ja ihailevasi miestäsi. Se on parhaita keinoja kirvoittaa hänen kielenkantojaan.

Ota vastaan hänen kömpelötkin yrityksensä ilmaista itseään. Kannusta häntä niin, että hän huomaa sanoneensa jotain sinulle arvokasta.

Lakkaa arvostelemasta, nalkuttamasta, syyttelemästä ja vähättelemästä miestäsi.

Älä vaadi äläkä painosta häntä puhumaan, varsinkaan tunteistaan. Mitä enemmin painostat, sitä tiiviimmin hän menee lukkoon.

Anna miehellesi tilaa puhua. Älä vie sanoja hänen suustaan äläkä keskeytä häntä, vaikka hänen puheensa olisikin verkkaista. Äläkä missään tapauksessa jatka hänen aloittamaansa ilmausta ikään kuin hänen puolestaan ja hänen nimissään.

Mene mukaan ainakin vähäksi aikaa johonkin hänelle mieluiseen harrastukseen, jos huomaat, että se ilahduttaa häntä. (Hänellä on varmaan myös harrastuksia, joihin hän ei halua sinun osallistuvan.)

Ja lopuksi: opettele arvostamaan myös sanatonta viestintää. Vaikka miehelläsi on vaikeuksia ilmaista tunteitaan sanallisesti, hän saattaa olla taitava (tai ainakin yritteliäs) viestimään niistä ilman sanoja. Keskustelun tarve on naisten suurimpia tarpeita. Kun sitä on teidän kesken kovin niukasti, sinun on ehkä vaikea huomata niitä eleitä, kosketuksia ja pieniä palveluksia, joita mieheltäsi saat. Nämäkin ovat rakkauden kieltä (olen kirjoittanut tästä asiasta lisää toisaalla)

Kuinka vaimo lämpiää?

2007-02-10T10:06:00.000+02:00

Siinä on vaimokulta lämpiämässä takan ääressä. Tämä on hyvä ja romanttinenkin tapa lämmittää häntä, mutta ei ole aina tarjolla (varsinkaan kun meillä ei ole takkaa). Sitä paitsi, helppoahan ulkonainen lämmittäminen on, mutta kuinka vaimon saa lämpiämään sisäisesti, sulamaan asenteiltaan ja heltymään tunnoiltaan. Etenkin jos välit hänen kanssaan ovat päässeet jostain syystä viilenemään.

Jäljempänä esittelen keinoja, joita saa kokeilla ilmaiseksi. Olen itse testannut niitä - tosin aivan liian harvoin - ja tiedän, että ne tehoavat. Vaimot ovat tietenkin yksilöitä, joten on todennäköistä, että samat keinot eivät toimi joka liitossa. Saattaa myös olla niin, että se mikä toimii tänään, ei toimikaan enää huomenna.

Meillä miehillä tuppaa olemaan sitä vikaa, että uraudumme käyttämään samanlaisia lähestymistapoja. Saatamme myös erehtyä luulemaan, että vaimo ilman muuta pitää samoista asioista kuin me. Vaimot ovat kuitenkin omia persooniaan ja sangen arvoituksellisia olentoja (meidän miesten mielestä oikukkaitakin, mutta tämä on tietysti väärä tulkinta).

Niinpä jos haluamme todella saada vaimomme lämpiämään, joudumme kukin etsimään omat väylämme vaimon sydämeen ja vielä vaihtelemaan käyttämiämme reittejä. Kiintoisa ja haasteellinen tehtävä!

Tässä siis muutama yksinkertainen vinkki, joita kuka tahansa pystyy soveltamaan.

Kun puhut vaimollesi, katso häntä lämpimästi ja keskittyneesti silmiin.
Kuuntele hänen tunneilmaisujaan (vaikka et ymmärtäisi niistä mitään ja vaikka ne olisivat sävyltään kielteisiä) ja sano: ”Kertoisitko lisää!”
Anna ymmärtävää palautetta. Katso täältä, miten sitä annetaan.
Supata hänen korvaansa lämpimiä sanoja. Sanottavan ei tarvitse olla järin järkevää.
Kehaise vaimoasi muiden seurassa, niin että muutkin kuulevat sen.
Varaa kalenteriisi oma-aloitteisesti ja pyytämättä sellaista yhteistä aikaa, jolloin voitte hoitaa suhdettanne.
Yllätä hänet halauksella, suukolla, kosketuksella jossain epätyypillisessä tilanteessa (ei siis ainoastaan tavatessanne ja hyvästellessänne).
Yllätä hänet silloin tällöin tekemällä hänen hyväkseen jotain päättömän hauskaa, sellaista mitä hän ei osaa mitenkään odottaa.
Tarjoudu auttamaan häntä kotitöissä ja/tai lastenhoidossa. Tee hänet uteliaaksi rupeamalla värkkäämään jotain kivaa kodin/lasten hyväksi. Asialle on eduksi, jos hän näkee otsallasi hikikarpaloita.
Ilmoittaudu avioparikurssille yhdessä vaimosi kanssa.

Nyt ehkä kysyt, mihinkäs se seksi unohtui. Ei mihinkään; mitenkäs mies sen unohtaisi. Olen vain sitä mieltä, että seksi voi olla molemmin puolin nautittavaa vasta sitten kun vaimo on kunnolla lämminnyt.

Pieni kysely

2007-01-23T15:46:00.000+02:00

Teen teille, hyvät lukijat, pienen kyselyn sen kunniaksi, että näillä blogini sivuilla on nyt vierailtu yhteensä 10 000 kertaa. Samalla tarjoan teille makoisat virtuaalikahvit: Presidenttiä Moccamasterilla keitettynä, olkaa hyvä (karu kattaus, myönnän, mutta itse keitetty)!

Kysymykseni ovat seuraavat:

1. Onko jokin kirjoittamistani jutuista koskettanut sinua? Mikä/mitkä niistä ja miksi?
2. Mistä aiheista olisit halukas lukemaan lisää? Mitä uusia aiheita toivoisit käsiteltävän?

Olen kirjoittanut tähän mennessä 26 avioliittoaiheista juttua. Niissä olen puhunut muun muassa:

tunneilmaisusta,
pariviestinnästä,
anteeksiannosta,
romantiikasta,
puolison valintaperusteista,
aviokriiseistä,
avioliiton peruspilareista,
uskollisuudesta sekä
miehen ja naisen erilaisuudesta ja
tarpeista (luettelon sanat ovat suoria linkkejä sivuille, joilta jutut löytyvät).

Eniten keskustelua on syntynyt viimeksi mainituista aiheista. Avioliittoaiheisilla keskustelupalstoilla erilaisuutta ja tarpeita koskevat kirjoitukseni kirvoittivat satoja kommenttipuheenvuoroja.

Olen iloinnut lukijoiden antamasta palautteesta. Kun syntyy vuorovaikutusta, se antaa lisämotivaatiota kirjoittaa uusia juttuja. Olen kokenut mielekkääksi myös sen keskustelun, jota on käyty perustamallani parisuhdeklinikalla. Syvä toiveeni on, että lukijat saavat kirjoituksistani rohkaisua, lohtua, virikkeitä ja ennen kaikkea työkaluja kohentaa avioliittonsa tilaa.

PS Pääset vastaamaan kysymyksiin ja kommentoimaan klikkaamalla jutun perässä olevaa sanaa comments. Kirjoita kommenttisi ja valitse sitten, haluatko esiintyä anonyymina (anonymous), jollain nimimerkillä (other) vai blogisi nimimerkillä (Blogger display name), jos sinulla sellainen on. Voit klikata esikatselua (Preview) tarkistaaksesi kirjoittamasi tekstin ja julkaista sen sitten klikkaamalla Publish your comment.

Kuvia häämatkan varrelta

2007-01-01T09:07:00.000+02:00

Kuukauden mittaisella häämatkalla ehdimme ottaa runsaasti kuvia. Julkaisen niistä muutamia pitkien hämärien talvipäivien piristeeksi. Niiden myötä toivotan blogini lukijoille Hyvää Uutta Vuotta!

Kolme viikkoa vietimme Uudessa Seelannissa: pari viikkoa pohjoissaarella ja vajaan viikon eteläsaarella. Välietapissamme Thaimaassa ehdimme viipyä yhteensä viikon verran. Kahden päivän kuluttua siitä, kun olimme poistuneet Bangkokista, siellä alkoi pommi-iskujen sarja.

Klikkaa kuvia, jos haluat nähdä ne suurempina.

Pohjoissaari

Puisto Aucklandissa varsin lähellä majapaikkaamme

Mustahiekkainen ranta Waiukussa joulupäivänä

Näkymä Sky Towerista Aucklandissa. Torni on 328 metriä korkea.

Nihotupun vesiputous

Näkymä ruusutarhalta merelle Aucklandissa

Pihan uimaranta jouluaattona

Eteläsaari

Lake Tekapo eteläsaaren keskiosassa

Automatkamme varrella näkyi tuhansittain lampaita

Lake Wakatipu Queenstownissa

Unikkoja Tekapo-järven rannalla

Thaimaa

Hotellin piha-aluetta Hua Hinissa

Katukeittiöitä Bangkokissa

Häämatkalla - mutta missä?

2006-12-20T10:41:00.001+02:00

Olemme olleet nyt kolme viikkoa avioliittomme 30-vuotismatkalla, ja yksi viikko on vielä jäljellä. Kaikki viittaa siihen, että tämä on elämämme matka; vaimokin on sitä mieltä, että matka on jo ylittänyt kaikki odotukset. Vaikuttaa siis vahvasti siltä, että tulemme nyt tehneeksi sen häämatkan, joka aikoinaan jäi rästiin (syyn kerroin edellisessä jutussani).

Minun on rehellisesti tunnustettava, että vaimoni on sopeutunut näihin oloihin vaivattomammin kuin minä. Tuntuu siltä, että haasteelliset olot, uudet maisemat ja vieraat kulttuurit saavat hänet syttymään ja nostavat hänen persoonassaan esiin parhaita puolia. Itsekin nautin tästä kaikesta, mutta joudun tekemään tuttavuutta myös nurjan puoleni kanssa.

Järjestän nyt teille, hyvät lukijani, arvauskilpailun siitä, missä me olemme. Annan joitakin vihjeitä, jotka auttavat sijoittamaan meidät kartalle. Se joka arvaa oikein, voittaa (omakustanteisen) matkan näihin samoihin maisemiin. Lisävihjeinä liitän oheen pari kuvaa paikoista, joissa olemme matkan aikana käyneet, ja kukasta, joka on hyvin tyypillinen tälle seudulle.

Viiden pisteen vihje. Tämä maa on perustuslaillinen monarkia, jossa vallitsee parlamentaarinen demokratia.

Neljän pisteen vihje. Tässä maassa on reilut neljä miljoonaa asukasta, joista n. 70 prosenttia on eurooppalaista alkuperää. Väestö lisääntyy vuosittain noin prosentilla, koska maassa suhtaudutaan myönteisesti maahanmuutajiin.

Kolmen pisteen vihje. Maatalous on merkittävä elinkeino. Maassa on kymmenen kertaa enemmän lampaita ja nautakarjaa kuin ihmisiä.

Kahden pisteen vihje. Asuinpaikkamme lähiympäristössä on seuraavanlaisia paikannimiä: Takapuna, Papakura, Manukau, Otahuhu ja Panmure. Vähän etäämmältä löytyvät esimerkiksi Omapere, Katikati, Kihikihi ja Te Kuiti. Teimme asuinpaikastamme kuuden päivän retken ensin lentäen ja edelleen vuokra-autolla muun muassa meren rannalle Kaikouraan, uimme Pukaki-järvessä ja kapusimme Wakatipu-järven ympärillä kohoaville vuorille.

Yhden pisteen vihje. Jos matkustat tähän maahan, vuorokausirytmisi keikahtaa taatusti päälaelleen. Sinun ei kuitenkaan tarvitse kulkea pää alaspäin, niin kuin äkkipäätä voisi luulla.

Tässä maassakin vietetään joulua, ja jouluun liittyvää rekvisiittaa näkyy joka puolella. Itselläni ei kuitenkaan ole - ainakaan vielä - minkäänlaista joulutunnelmaa. Jotenkin joulua ei vain osaa sijoittaa näihin maisemiin ja tähän ilmastoon. Jouluaattona taidamme mennä piknikille Pihalle, joka on mustahiekkainen, upea uimaranta, ja pystyttää sinne pieni joulukuusi.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää joulua - ja lunta, jota ei kuulemma siellä vieläkään ole!

PS Vielä hyvän joulun toivotus alkuperäisväestön kielellä: Meri Kirihimete!

Häämatkako?

2006-11-18T13:47:00.000+02:00

Avioliittomme täytti muutama kuukausi sitten 30 vuotta. Reilun viikon päästä olemme lähdössä vaimoni kanssa matkalle. Voisiko tätä matkaa kutsua häämatkaksi? Niin luulisi, mutta historia opettaa, että näin yksinkertaista se ei ole.

Kun aikanaan menimme naimisiin, olimme opintovelkojen turvin eläviä opiskelijoita, joten meillä ei ollut varaa häämatkaan. Tämä jäi kaivertamaan vaimoni mieltä. Niinpä noin kolmen vuoden kuluttua häistä sattui seuraavanlainen tapaus.

Tulin ruokatunnilla kotiin syömään kesken työpäivän. Vaimo näytti tavallista myrtyneemmältä. Kun kysyin, mikä hätänä, hän kertoi, kuinka häntä vieläkin harmittaa se, että emme ole tehneet minkäänlaista häämatkaa. Taisi hän vähän tuhertaa itkuakin.

No, minä lähdin takaisin töihin – mutta en ihan suoraan. Menin nimittäin matkatoimistoon ja varasin viikon matkan Budapestiin kahdelle. Maksoi mitä maksoi, mutta kyllä vaimon oli häämatkalle päästävä.

Se oli paha virhe.

Kun työpäivän päätyttyä tulin kotiin ja aloin ylpeänä kertoa uutista varaamastani matkasta, huomasin, että uutisen vaikutus ei ollutkaan sellainen kuin olin kuvitellut. Toisaalta vaimo näytti kyllä ilahtuvan mutta toisaalta hän oli kuitenkin merkillisen vaisu.

Unkarin-matkamme onnistui sinänsä oikein hyvin. Se oli sikäli erityinen, että hyvä ystävämme toimi siellä oppaana ja saimme käydä myös monessa kodissa vieraana. Myös kylpylät ja kuumat kylvyt jäivät matkalta hyvänä muistona mieleen.

Kun olimme palanneet matkalta, kysyin vaimolta, oliko tämä nyt ollut se häämatka, joka meiltä oli jäänyt tekemättä. Hän vastasi: ”En nyt oikein tiiä, ei oikeastaan…”

Sittemmin olemme tehneet monta yhteistä matkaa ulkomaille. Jokaisen matkan jälkeen olen kysynyt tuon saman kysymyksen. Ja joka matkan jälkeen olen saanut myös samansisältöisen vastauksen: häämatkaksi vaimo ei ole kelpuuttanut vielä tähän mennessä ainoatakaan matkaa.

Kaikki johtuu tuosta tekemästäni virheestä. Vasta vuosien mittaan olen ymmärtänyt, mikä se virhe itse asiassa oli. Minun olisi pitänyt noudattaa kolmen P:n ohjelmaa eikä yhden R:n ohjelmaa. Toisin sanoen: vaimo olisi odottanut, että olisimme yhdessä etukäteen puhuneet, puineet ja pureksineet matka-asiaa. Minä sitä vastoin omapäisesti – miehiseen tapaan – vain ratkaisin asian.

Nyt merkit näyttävät kuitenkin tavallista suotuisemmilta. Olemme suunnitelleet tätä tulevaa matkaa jo noin vuoden ajan. Matkustamme sitä paitsi paljon kauemmaksi ja pitemmäksi aikaa kuin koskaan aiemmin.

Tuleeko tästä nyt siis tuo kauan kaivattu häämatka?

Toivo elää…

PS Saatanpa kirjoittaa tänne blogiini matkan aikana joitain kuulumisia. Seurailen myös täällä käytävää keskustelua ja vastaan kysymyksiin, sikäli kuin ehdin.

Voiko puolisoa ymmärtää?

2006-10-18T16:24:00.000+03:00

Niin kauan kuin keskinäinen viestintänne toimii, parisuhteenne tila on vielä varsin hyvä. Viimeistään siinä vaiheessa kun voimakas seksuaalinen lataus ei enää riitä kannattelemaan suhdettanne, tulee polttavaksi kysymys: osaatteko kommunikoida keskenänne muutoinkin.

Avio-ongelmat ovat paljolti viestinnän ongelmia. Monet ongelmat parisuhteessa saattavat suoranaisesti johtua heikosta keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Toisaalta avio-ongelmat ilmenevät usein yhä puutteellisempana tai vinoutuneempana pariviestintänä.

Kieli on kommunikaation, yhteyden rakentamisen, väline. Valitettavan usein kieltä kuitenkin käytetään väärin, esimerkiksi alistamisen, hallinnan, suojautumisen tai sumuttamisen välineenä.

On olemassa yksinkertaisia kielenkäytön lainalaisuuksia, joita noudattamalla pariviestintää voi olennaisesti parantaa. Seuraavassa esittelen niistä muutaman. Voin taata, että jos lähdet näitä käytännössä harjoittamaan, parisuhteenne laatu tulee olennaisesti kohentumaan. Olen nähnyt, että hyvinkin tulehtuneet suhteet ovat lähteneet paranemaan hämmästyttävän nopeasti, kun näitä ohjeita on lähdetty noudattamaan.

Ilmaise itseäsi kokonaisvaltaisesti

Mitä kokonaisvaltaisemmin ilmaiset itseäsi puolisollesi, sitä varmemmin hän sinua kuuntelee. Sitä todennäköisemmin hän myös ymmärtää sinut oikein ja sitä syvällisemmin voitte kohdata toisenne. Näin keskinäinen luottamuksemme kasvaa ja yhteytenne syvenee.

Kokonaisvaltaiseen ilmaisuun sisältyy:

Tapahtumien tai toiminnan kuvausta ja aistihavaintoja. Kerro puolisollesi, mitä olet tehnyt tai aiot tehdä ja mitä olet havainnut. Tämä on asiatason viestintää, joka on useimmille melko helppoa, mutta tarpeellista ja sujuvoittaa käytännön elämää. Havaintojen jakaminen rikastaa vuorovaikutustanne ja vahvistaa keskinäistä luottamustanne.
Tahdon ilmauksia. Kerro puolisollesi, mitä todella haluat. Tällöin pääsette neuvottelemaan teitä kumpaakin ja koko perhettä koskevista asioista. Näin voitte välttää väärintulkinnat ja tiedostamattomat valtataistelut.
Tulkintoja. Tulkintoja esittäessäsi liikut aroilla alueilla: päätelmien, olettamusten ja osittain arvaustenkin tasolla. Voit erehtyä hyvin helposti. Ennakkoasenteet voivat ohjailla päätelmiäsi. Saatat myös loukata toista. Niinpä onkin erittäin tärkeää, että esität tulkintasi varovasti ja mielellään kysyvässä muodossa (”Ymmärsinkö oikein, että tarkoitit sitä että…"). Jos olet tulkinnut väärin, kerro erehtyneesi.
Tunteen ilmauksia. Ilmaise aito tunteesi, liioittelematta ja vähättelemättä. Tämä on keskimäärin helpompaa vaimolle kuin miehelle. Mies ei usein edes osaa nimetä tunteitaan, saati sitten niitä ilmaista. Hän tarvitsee harjoitusta. Älä kuitenkaan yritä puristaa puolisoltasi tunneilmaisuja.

Itseilmaisun taitoihin kuuluu tietysti myös se, että kyselet puolisoltasi, mitä hän on tehnyt, mitä hän haluaa, ajattelee, tuntee ja mitä hän pannut merkille. Tämä auttaa sinua tutustumaan puolisoosi yhä paremmin.

Puhu omasta puolestasi

Ilmaisitpa puolisollesi mitä tahansa, puhu vain omasta puolestasi käyttämällä minä-viestejä: "Minä olen kuullut..."; "Minä olen sitä mieltä, että..."; "Minusta tuntuu…"; "Minä haluaisin, että..."; "Minä olen tehnyt..." Näin kunnioitat ja arvostat puolisoasi persoonana, jolla on omat mielipiteet ja kokemukset. Kun viestit tällä tavalla omavastuisesti, vahvistuu myös sinun omanarvontunteesi.

Jos sen sijaan erehdyt viestimään ylivastuisesti, puhut toisen puolesta: "Sinä olet selvästi vihainen"; "Nyt sinä ajattelet tietysti niin…"; "Kyllähän me kaikki tiedetään, että..." Näin puhuessasi pakotat toisen samankaltaisuuteen, et hyväksy etkä kunnioita hänen erilaisuuttaan, vaan asetut hänen yläpuolelleen. Puolisosi kokee tämän hyvin ärsyttävänä. Sinä-viestit ovat vaarallisia, varsinkin jos niihin sisältyy arvostelua tai tulkintaa.

Vältä myös alivastuista viestintää. Alivastuisuus tarkoittaa sitä, että et puhu kenenkään puolesta: "Niinhän sitä sanotaan, että…; "Työpaikalla ollaan sitä mieltä, että...", "Kaikkihan niin ajattelevat" Näin kätket erilaisuuden ja vetäydyt toisten ihmisten selän taakse. Tällainen ilmaisu on epämääräistä ja etäännyttävää.

Yli- ja alivastuisuus ovat viestinnän asenteellisia häiriöitä. On tietysti paljon muitakin pariviestintää häiritseviä tekijöitä, joiden vuoksi sanoma vääristyy tai ei mene perille. Tällaisia ovat esimerkiksi epäselvä ilmaisu, jaarittelu, epäolennaiseen takertuminen, valikoiva kuuntelu, epäsuotuisat viestintäolot (kiire, melu, väsymys jne.) ja mykkäkoulu (joka sisältää hurjasti suhdetta rasittavia viestejä ja vääriä tulkintoja).

Anna ymmärtävää palautetta

Ymmärtämispalautteella tarkoitetaan sitä, että kuulija palauttaa kuulemansa sanoman puhujalle joko sellaisenaan, samoin sanoin, tai omin sanoin. Sanoman sisällön pitäisi joka tapauksessa säilyä muuttumattomana. Parasta on, jos palautteessa ovat mukana sanoman kaikki tasot: toiminnan kuvaus, aistihavainnot, mielipiteet, tahdonilmaukset ja tunneilmaukset. Ainahan tätä kaikkea ei sanomaan sisälly, mutta palautetaan ne tasot, jotka lähettäjä on ilmaissut.

Erityisen tärkeää pariviestinnässä on palauttaa tunneviestit. Mitä aremmasta asiasta on kyse, sitä tarkemmin tunneviesti on syytä palauttaa: ”Sinua siis suututtaa se, että minä sanoin…; ”Olet tuntenut itsesi yksinäiseksi, niinkö?”. Tämä saattaa tuntua mekaaniselta, mutta se toimii silti varmasti.

Tärkeää on, ettei palautteen antaja (esim. aviomies) lähde tulkitsemaan eikä selittämään kuulemaansa; hän vain palauttaa sanoman alkuperäisen sisällön. Jos sanoman lähettäjästä (vaimosta) tuntuu, ettei hänen viestinsä mennyt perille, hän selventää ja korjaa viestiään ja pyytää uuden palautteen. Näin jatketaan niin kauan, että vaimo hyväksyy palautteen: hänelle tulee tunne, että nyt hänen viestinsä on mennyt perille, se on ymmärretty.

Ymmärtämispalautteen antajan ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää sanoman lähettäjän viestiä siinä mielessä, että hän olisi sen sisällöstä yhtä mieltä tai että hän ymmärtäisi lähettäjän perusteluja tai perimmäisiä vaikuttimia. Pääasia on, että hän suostuu olemaan riittävän nöyrä palauttaakseen sanoman sisällön mahdollisimman alkuperäisessä asussa.

Myöhemmin, kun palaute on todistettavasti mennyt perille, palautteenantajalla itsellään on tilaisuus kertoa omia näkemyksiään ja tuntemuksiaan; silloin niille on tilaa ja silloin ne voivat tulla paremmin kuulluksi ja ymmärretyksi.

Nöyryyttä ja joustavuutta ymmärtävän palautteen antaminen nimenomaan vaatii, mutta se myös palkitsee runsaskätisesti jokaisen, joka tälle tielle lähtee. Käytäntö on osoittanut, että tällainen palautteenanto toimii uskomattoman hyvin puolisoiden suhteen rakentajana.

Avioparikursseilla toimimme ryhmätyöskentelyissä siten, että ryhmänohjaajat ja jäsenet tukevat kunkin avioparin keskinäistä palautteenantoa: antavat tunnustusta onnistuneista palautteista ja huomauttavat, jos aviopari erehtyy selittelemään tai syyttelemään.

Sanaton viestintä – viestinnän valtaväylä

Aivan valtaosa kokonaisviestinnästä on sanatonta, tahallista tai tahatonta. Sanattomat viestit ovat joko kielellistä viestintää tukemassa, tai sitten ne ovat itsenäisiä. Tärkeätä on muistaa, että sanallisen ja sanattoman viestin pitäisi olla tasapainossa keskenään. Jos ne ovat ristiriidassa, ihminen uskoo enemmän sanattomiin viesteihin kuin sanallisiin.

Hyvää ja hedelmällistä vuorovaikutusta tukevat esimerkiksi seuraavat sanattoman viestinnän osa-alueet:

Suora ja avoin katsekontakti (ei välttelevä tai lehden taakse piiloutuva);
läheisyys (ei siis liikaa reviiriä);
kohtisuora asento (ei kyljittäinen);
avoimuutta ja vilpittömyyttä osoittavat eleet (ei torjunta-, hallinta- eikä valehtelueleitä);
kiireettömyydestä kertovat viestit ja yhteisen ajan varaaminen (ei kellon vilkuilua eikä levottomuutta) ja
lämmin äänensävy (ei kireyttä, uhkaavuutta tms.).

Opettele välittämään puolisollesi pieniä suhdetta rakentavia viestejä, sellaisia jotka sinulle luontuvat: lämpimiä eleitä, ilmeitä, kosketuksia, tervehdyksiä, vierihoitoa, parantavaa läheisyyttä tai muuta sellaista. Mieluummin pieniä viestejä usein kuin jotain repäisevää harvoin.

Miksi viestimme sillä tavoin kuin viestimme?

Se millaista pariviestintämme on, pohjautuu paljolti lapsuuskodista omaksumallemme mallille. Oliko sinulla siellä tilaa ilmaista itseäsi? Kuunneltiinko sinua? Oliko joku (esim. toinen vanhemmista) kovin hallitseva? Saitko lapsena ilmaista vapaasti tunteitasi? Kannustettiinko sinua puhumaan ja esiintymään? Annettiinko sinulle palautetta, josta saatoit päätellä, että sinut oli ymmärretty ja hyväksytty?

Todennäköisesti toistat – enemmän kuin aavistatkaan – kotona oppimaasi mallia omassa parisuhteessasi. Siksi olisi hyvä tiedostaa, mikä opitussa viestintämallissa on rakentavaa ja mikä tuhoavaa. Epäterveistä malleista voit oppia pois esimerkiksi soveltamalla yllä esitettyjä yksinkertaisia viestinnän periaatteita. Pääasia on, että lähdet liikkeelle. Älä yritäkään korjata kaikkea kerralla. Muutos vie aikaa, mutta se on täysin mahdollinen!

Dr. Benin klinikka (arkisto 23.10.2008 lähtien)

2006-09-16T20:35:00.003+03:00

Monet tähän blogiin kirjoittamistani jutuista ovat herättäneet keskustelua, ja juttujen kommenttiosioihin on jätetty useita kysymyksiä, joihin olen vastannut. Tästä sain idean avata oman sivun kysymyksille ja kommenteille.

Tämän jutun jälkeisellä kommenttipalstalla voit esittää sinua askarruttavia kysymyksiä tai mielipiteitä, jotka ovat nousseet jonkin tässä blogissa julkaistun kirjoituksen pohjalta – tai jostain muusta syystä. Tietysti voit kommentoida edelleen myös entiseen tapaan eli kunkin jutun yhteydessä. Kommenttipalstalle pääset seuraavalla tavalla.

Klikkaa aluksi ensimmäisen kommentin oikeassa yläreunassa olevaa tekstiä Uusin.
Mene sitten kommenttiketjun loppuun ja kirjoita kommenttisi avoimeen kenttään ja valitse sitten, haluatko esiintyä Nimettömänä , jollain itse valitsemallasi nimimerkillä (Nimi/URL-osoite; jälkimmäinen ei ole tarpeen) vai blogisi nimimerkillä, jos sinulla sellainen on. Keskustelu sujuu luontevammin, jos käytät jotain nimimerkkiä.
Voit klikata Esikatselua tarkistaaksesi kirjoittamasi tekstin ja julkaista sen sitten klikkaamalla Julkaise kommentti.

Parhaassa tapauksessa syntyy hedelmällistä keskustelua, johon monikin voi osallistua ja jota on helppo seurata. Jos kuitenkin osoittautuu, että tällaiselle foorumille ei ole enää tarvetta, poistan sen käytöstä.

Olen syvästi tietoinen siitä, että kunkin elämä ja avioliitto on ainutlaatuinen. Niinpä kysymyksiin ei ole olemassa vakiovastauksia. En kuvittele osaavani vastata kaikkiin kysymyksiin, ja silloinkin kun vastaan, vastaukseni ovat vääjäämättä vajavaisia.

Muutama ehto

Vastaan kysymyksiin siinä tahdissa kuin töiltäni ja perhe-elämältäni ehdin.
Kysymyksen esittäjä tai kommentoija saa vapaasti olla eri mieltä kuin minä.
Vastaan kuitenkin vain asiallisiin kysymyksiin, en provosoiviin. Epäasialliset kysymykset saatan poistaa.

Tervetuloa esittämään kysymyksiä, kommentoimaan ja antamaan palautetta!

Mitä romantiikka on?

2006-09-14T21:11:00.000+03:00

Kun kirjoitan romantiikasta parisuhteessa, tunnen liikkuvani huteralla pohjalla. Jos minun pitäisi lyhyesti määritellä, mistä oikeastaan on kyse, olisin pulassa. Paljon helpompaa olisi puhua romantiikan tyylisuunnista taiteissa, rakentamistyyleissä tai vaikkapa pukeutumisessa. Mutta millaista on romantiikka avioliitossa?

Toki voisin vetäytyä vakiokliseiden taakse: romantiikkaa on esimerkiksi yhteinen kynttiläillallinen tai auringonlaskun seuraaminen sylitysten. Niin, saattaapa ollakin – mutta voi olla olemattakin.

Koska ymmärrykseni on tältä osin vajaa, turvauduin vaimoni apuun ja tiedustelin häneltä, mitkä ovat olleet hänen mielestään romanttisia tilanteita elämässämme. Jospa hän olisi minua paremmin perillä asiasta.

Pienen suostuttelun jälkeen vaimo suostui nimeämään joitakin romantiikkaa tihkuneita tilanteita. No, jos nyt ei ihan ”tihkuneita”, niin ainakin romantiikalta haiskahtavia. Samalla hän kuitenkin korosti sitä, että ulkopuolisten mielestä nuo tilanteet eivät ehkä tunnu miltään. Siksi niitä ei kannata muiden luettavaksi kirjoitella.

Osa vaimoni kuvaamista romanttisista hetkistä oli sellaisia, että tunnistan itsekin niiden olleen jotenkin erityisiä. Muutamat sen sijaan ovat lipuneet ohitseni ilman, että romantiikkasensorini on lainkaan värähtänyt. Onko siis niin, että miehelle ja vaimolle romantiikan sisältö on aika tavalla erilainen?

Minulle ovat olleet hyvin mieluisia yhteiset, innostavat suunnitteluhetket myöhään illalla. Niitä meillä onkin ollut varsin runsaasti. Milloin olemme suunnitelleet tulevia lomareissuja, milloin kodin remonttia, milloin joitain hankintoja. Vaimonikin mukaan näihin hetkiin on tosiaan sisältynyt ripaus romantiikkaa.

Suorastaan yltiöromantiikkaa lienevät ne hetket, jolloin olemme intoutuneet haaveilemaan yhteisestä elämäntehtävästä. Olen hyvin kiitollinen siitä, että haaveet ovat jossain määrin toteutuneetkin ja olemme saaneet tehdä paljon mielekkäitä asioita yhdessä.

Eläköön romantiikka, vaikka en siitä paljon ymmärräkään! Ehkäpä sinä, hyvä lukijani, pystyt valaisemaan asiaa minua paremmin.

Karvaan suloista

2006-08-31T16:22:00.000+03:00

Kun vaimoni kotiutui Ranskan-matkaltaan, sukelsimme kohta pusikkoon – poimimaan karviaismarjoja. Niitä oli ilo poimia, sillä sato on todella hyvä ja marjat erityisen hyvänmakuisia. Pensaat tosin ovat piikkisiä, ja marjojen maussa vivahtaa hienoinen karvaus.

Meillä on jo pitkään ollut vaimon kanssa yhteisenä harrastuksena metsämarjojen keruu. Viime kesä oli ennätyksellinen: poimimme puolukoita ja mustikoita yhteensä yli viisisataa litraa. Nautimme noista marjaretkistä: viihdymme yhdessä luonnon keskellä, hyvien eväiden kera. Samalla irtaudumme hetkeksi arjen rutiineista ja saamme hyötyliikuntaa.

Tästä kesästä näytti tulevan tältä kannalta pettymys. Mustikoita ei meilläpäin ole lainkaan, eikä puolukoitakaan näytä tulevan juuri nimeksikään.

Iloinen yllätys on sitä vastoin ollut viinimarjojen runsas sato. Niitä olemmekin nyt poimineet ahkerasti. Samoin mansikoita. Viime viikonloppuna keräsimme litrakaupalla myös tyrnimarjoja. Niiden poimiminen on hidasta nykertämistä, mutta intoa lisää tietous siitä, että ne ovat varsinaisia vitamiinipommeja.

Nyt alkaakin näyttää siltä, ettei kesän marjasaldo jääkään ratkaisevan paljon miinukselle. Luonto näyttäisi tehneen korjausliikkeen: se on antanut menetetyn tilalle jotain muuta.

Avioliiton joustoliike

Avioliiton sisällä vaikuttavat myös sen tasapainoa säätelevät voimat. Jos esimerkiksi toinen puolisoista uupuu eikä jaksa hoitaa joitakin tehtäviään, jotka hänelle ovat normaalisti kuuluneet, toinen ottaa ne hoitaakseen. Kun väsymys sitten hellittää, tilanne palaa entiselleen. Tällaiset joustoliikkeet saattavat tuntua raskailta, mutta niillä on taipumus lujittaa parisuhdetta.

Ongelmia syntyy silloin, jos epätavallinen tilanne jääkin päälle, vallitsevaksi olotilaksi. Kompensaatiosta tulee pysyvää käytänne. Vielä ongelmallisempaa on tietysti se, jos puoliso ei alkuunkaan suostu - vaikkapa laiskuuttaan - paikkaamaan toisen jättämää aukkoa.

Puolisoni on toista maata

2006-08-20T13:41:00.000+03:00

Mies ja nainen on luotu rakenteellisesti ja henkisesti erilaisiksi. Nämä erilaisuudet on tarkoitettu täydentämään toisiaan ja rikastuttamaan elämäämme. Miehen ominaisuudet eivät ole parempia kuin naisen tai päinvastoin, vaan ne täydentävät toisiaan. Eroavuuksia emme voi löytää tarkkailemalla itseämme, vaan me opimme ne suhteessa toinen toisiimme.

Puolisosi ei siis välttämättä ole kummallinen; hän sattuu vain edustamaan eri sukupuolta. Etkä sinä itsekään ole omituinen, vaikka puolisosi saattaa niin välillä väittää. On vain yksinkertaisesti niin, että miehelle ja naiselle tyypillinen ajattelu, ilmaisu ja käyttäytyminen poikkeavat monessa suhteessa toisistaan. Olen nähnyt, että tämän asian oivaltaminen on ollut monelle pariskunnalle valtava helpotus ja tärkeä avain suhteen uudistumiselle.

Esimerkkejä miehen ja naisen eroista

Miesten ja naisten taipumuserot voidaan ilmaista vain yleistyksinä, tilastollisina todennäköisyyksinä, koska yksilölliset vaihtelut ovat suuret. Poikkeukset eivät silti tee tyhjäksi sitä, että mies ja nainen poikkeavat monella tapaa toisistaan. Eroavuuksia voisi luetella paljon, mutta otan seuraavassa esille vain muutamia:

Mies uskaltaa ottaa enemmän riskejä. Nainen tarvitsee enemmän turvallisuutta.
Mies kaipaa enemmän arvostusta ja ihailua. Naisella on suurempi tarve olla rakastettu, hyväksytty ja kokea hellyyttä.
Mies on enemmän kiinnostunut laajoista asiakokonaisuuksista. Nainen on kyvykkäämpi huomaamaan välttämättömiä yksityiskohtia.
Miehen on helpompi suunnitella pitkälle tulevaisuuteen. Naisen on helpompi järjestää lähitulevaisuutta.
Mies on taipuvaisempi erittelemään ja jäsentelemään asioita. Naisella on kyky ajatella kokonaisvaltaisemmin.
Abstrakti ajattelu on miehelle tyypillisempää. Nainen on konkreettisempi ja käytännöllisempi.
Mies keskittyy enemmän asioihin, esineisiin ja hyötyyn, nainen ihmisiin ja heidän persoonallisuuteensa.
Mies on kiinnostuneempi ympäristöstä. Nainen suuntautuu enemmän perheeseen.
Mies tyytyy helpommin arjen yksitoikkoisuuteen. Nainen haluaa elämäänsä romantiikkaa.
Mies on taipuvaisempi ärsyyntymään. Nainen on taipuvaisempi kokemaan syyllisyyttä.
Mies tarvitsee ja arvostaa enemmän ymmärtäjää. Nainen tarvitsee ja arvostaa enemmän kuuntelijaa.
Mies syttyy herkemmin näkemällä. Nainen syttyy herkemmin kuullun kautta.
Miehellä on aika ajoin tarve vetäytyä itsekseen, ”luolaan”, kokoamaan itseään ja ajatuksiaan. Nainen jäsentää ajatuksiaan puhumalla, vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välinen jännite

Vaikka eroja siis on runsaasti, on toisaalta tähdennettävä, että mies ja nainen ovat yhtä aikaa sekä samanlaisia että erilaisia. Jokaisessa ihmisessä on sekä naiselliset että miehiset ominaisuudet. Miehessä maskuliiniset ominaisuudet ovat hallitsevia ja feminiiniset piilevämpiä. Naisessa taas feminiiniset ominaisuudet ovat hallitsevia ja maskuliiniset piilevämpiä.

Kukin meistä elää omien mies- ja naisominaisuuksiemme keskinäisessä jännitteessä. On onnellista, jos osaamme ja uskallamme elää laaja-alaisesti ja luovasti koko persoonallisuutemme alueella.

Avioliiton kannalta on hyvä, jos puolisot voivat tarpeen tullen ottaa joustavasti käyttöön vastakkaiselle sukupuolelle luonteenomaisia ominaisuuksia. Jos esimerkiksi vaimo ei voi jostain syystä antaa perheelleen riittävää huomiota, miehen on syytä täyttää tätä vajetta. On siis terveellistä, jos kummallakin puolisolla on kyky väliaikaisesti täydentää toisen jättämää aukkoa parisuhteessa ja perheessä – vastoin omaa perusidentiteettiään.

Ongelmia syntyy kuitenkin silloin, jos tällainen toisen puutteiden korvaaminen jää päälle ja tulee tavaksi. On haitaksi sekä puolisoille itselleen että parisuhteelle ja koko perheelle, jos mies joutuu jatkuvasti kompensoimaan vaimon laiminlyömää, hänelle paremmin luontuvaa, aluetta korostamalla feminiinisen puolensa piirteitä. Samoin on vahingollista, mikäli vaimon täytyy ottaa liikaa ja toistuvasti maskuliinista roolia.

Nykyään miestä muokataan neutriksi ja naista maskuliiniseksi

Länsimaisessa kulttuurissa miestä ja naista pyritään samankaltaistamaan. Yhteiskunnan arvostukset ja yleinen mielipide pyrkivät muuttamaan asenteitamme siihen suuntaan, että miehistä tehdään neutreja ja naisista maskuliinisia. Miehen miehisyyttä ei tueta riittävästi eikä naisen naisellisuutta arvosteta.

Nainen on omaksunut miehisiä toimintamalleja suuntautuessaan yhä enemmän työelämään, myös perinteisille miesvaltaisille aloille. Nainen tavoittelee tasa-arvoa miehen kanssa melkein alalla kuin alalla, oman naiseutensa kustannuksellakin. Tasa-arvo ja samankaltaisuus on sotkettu keskenään. Samalla nainen joutuu menettämään myös luontaista herkkyyttään.

Mies puolestaan on joutunut yhä enemmän luopumaan terveestä miehuudestaan muun muassa siitä syystä, että hän on jäänyt äärifeministisen ajattelutavan jyräämäksi. Toisaalta mies häpeää myös naisellisia piirteitään: hän ei ilkeä esimerkiksi itkeä tai hoivata ja osoittaa hellyyttä. Niinpä hän yrittää selviytyä pysyttelemällä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden neutraalissa välimaastossa.

No, no eipäs yleistetä! Ei meillä ainakaan…

Oikein hyvä, jos teillä ei ole näin. Myönnän, että minä tosiaan tieten tahtoen yleistän ja jonkin verran kärjistänkin asioita.

Väitän kuitenkin, että yllä kuvaamani trendi on yhteiskunnassamme varsin yleinen. Sen tuloksena monista miehistä tulee turhautuneita, sulkeutuneita nyhjäkkeitä ja monista naisista pakonomaisia suorittajia, joilta naisellisuus on hukassa. Osa miehistä tosin reagoi heille asetettuihin paineisiin hyökkäämällä (heistä tulee sovinisteja tai machoja) tai pakenemalla, vaikkapa uran luomiseen tai viinaan. Osa naisista puolestaan pakenee pinnalliseen elämäntyyliin, kuten kuluttamiseen ja bilettämiseen.

Avioliittoon ja perheeseen tämä trendi heijastuu siten, että puolisoiden roolit ovat hakusessa. Miehen asema perheen vastuunkantajana on hämärtynyt. Hän ei myöskään kykene olemaan turvallisena miehen mallina lapsilleen. Vaimo puolestaan on ottanut kantaakseen sellaisia vastuita, jotka eivät hänelle luonnu ja joita hän ei jaksakaan kantaa. Niinpä hän väsyy ja hänestä tulee kärttyisä.

Parisuhteessa tämänkaltainen tilanne johtaa helposti valtataisteluun ja alituiseen nokitteluun. Puolisoiden on vaikea kunnioittaa toisiaan ja sitoutua toinen toisiinsa. Lapset saattavat kokea perheen ilmapiirin ahdistavana.

Ei erilaisuus erota

Moni perustelee avioeroaan sanomalla, että me olimme vain niin erilaisia. Todellisuudessa erilaisuus ei erota puolisoita, vaan oikein ymmärrettynä se rikastuttaa suhdetta. Eiköhän useimmiten ole niin, että juuri kumppanimme erilaisuus on meitä alun alkaenkin ihastuttanut ja vetänyt puoleensa.

Rakkauskirje

2006-08-12T22:48:00.000+03:00

Kirjoitan sinulle, rakas vaimoni, näin netitse sinne Ranskan helteiden keskelle. Perinteinen kirje ei perille ehtisikään, ennen kuin palaat kotiin. Ikäväkin vaivaa; onhan siitä jo monta tuntia, kun sain sinulta viimeksi tekstiviestin. Halaa tytärtämme puolestani!

Hääpäiväämme on aikaa enää reilu viikko: kolmekymmentä yhteistä vuotta täyttyy. Noihin vuosiin on mahtunut paljon iloa mutta myös kipua ja monia raskaita aikoja. Kunnioitan sinua syvästi, sillä et ole antanut periksi synkimpinäkään hetkinä.

Olet itse suostunut käymään läpi sisäisiä prosesseja, jotka ovat välillä tuntuneet toivottoman syviltä ja piinallisen pitkiltä. Niiden myötä sinusta on kasvanut ihanan ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen. Olet myös ihmeteltävästi jaksanut olla rinnallani silloin, kun minulla on ollut uupumuksen ja masennuksen aikoja.

Olet kaiken aikaa ollut ehdottoman aito, vilpitön ja uskollinen. Nämä ovat leimallisia luonteenpiirteitäsi, joita olen aina ihaillut. Sinulla on myös oivallinen taito pudottaa minut maanpinnalle, jos intoilen jostakin asiasta liikaa.

Muistan vielä hyvin kun kirjoitin sinulle ensi kerran pienessä opiskelijakämpässäni. Tunteeni jylläsivät ennenkokemattomalla tavalla ja tuntui siltä, että sanat vain pulpahtelivat sisältäni. Oli pakko kirjoittaa. Olin hullaantunut sinuun jo ensi tapaamisellamme. En tiennyt sinusta vielä mitään, mutta olin nähnyt raikkaan ja ihastuttavan olemuksesi. Minulle oli myös näytetty – ikään kuin jumalallisena välähdyksenä – sisäisen maailmasi luovuus ja kauneus.

Jos rakkauteni sinuun oli tuolloin kuin vallattomasti kuohuileva tunturipuro, se on nyt kuin vakaasti virtaava kymi, jonka pinnalla tanssii pieniä iloisia pyörteitä. Sinun kanssasi on hyvä elää ja jakaa kaikki, mitä elämä mukanaan tuo.

Nautin naurustasi, nautin laulustasi, nautin läheisyydestäsi. Mitä kaikkea hauskaa vielä yhdessä keksimmekään!

Rakkaudella sinun

Ben

PS1 Olen kastellut kukat, korjannut pyykin vaatekaappiin ja haaveilen jopa imuroinnista. Ruokapuolikin on kunnossa: tänään söin pitsaa, huomiseksi on hernekeittoa ja ylihuomiseksi pinaattilettuja. Sitten voinenkin aloittaa saman kierroksen alusta. Monipuolista ja terveellistä siis...

PS2 Olet edelleen yhtä hehkeän kaunis kuin morsiamena!

Millä perusteella valitsemme puolison?

2006-08-05T12:16:00.000+03:00

Menemme naimisiin muun muassa sillä perusteella, että koemme kumppanimme turvalliseksi. Hänestä ei näin ollen ole uhkaa minuudelleni, itsetunnolleni. Valinta on paljolti alitajuinen, tiedostamaton: valinnan tekevät ”vanhat aivomme”, joka on alkukantaisin osa meistä ja jossa suurin osa tunteistamme syntyy. Kansankielisesti voisi sanoa, että ajattelemme näissä asioissa selkäytimellämme. Rakastumisen tunne on usein hyvin voimakas: kaikki tarpeemme tuntuvat täyttyvän ja koko elämä saa kullanhohtoisen sävyn.

Aivokuori eli ns. uudet aivot on henkisin ja järkevin osa meistä, mutta sillä on kaikkein vähiten merkitystä puolisomme valintaan. Kiinnitämme tietysti huomiota esimerkiksi ulkonäköseikkoihin, mutta ne eivät valintaamme ensisijaisesti ratkaise. Jonkin verran solmitaan toki myös järkiavioliittoja, joissa puoliso valitaan vaikkapa taloudellisin perustein.

Sisäisten haavojen vaikutus puolison valintaan

Myös lapsuuden kodissa saamamme sisäiset haavat vaikuttavat tiedostamattamme avioitumiseen. Odotamme, että tuleva puolisomme parantaisi haavamme. Lisäksi toivomme, että puolisomme täydentäisi meitä omilla ominaisuuksillaan heikoissa kohdissamme. Näistä seikoista johtuu, että valitsemme toisaalta oman isämme tai äitimme kaltaisen puolison ja toisaalta itseämme täydentävän puolison.

Nämä kriteerit täyttävä henkilö on hyvin turvallinen vanhojen aivojen kannalta, muttei ei avioliiton kannalta. Varhaislapsuudessa olemme imeneet itseemme vanhemmiltamme tunneilmaston, jonka kuvittelemme olevan turvallinen. Siksi alkoholistin tytär voi mennä naimisiin tulevan alkoholistin kanssa, avioerokodin poika valitsee hylkäävän vaimon, väkivaltaisen kodin tytär avioituu väkivaltaisen miehen kanssa jne. Useimmissa avioliitoissa ongelmat johtuvat siitä, että taannumme vanhojen aivojen tasolle.

Mistä riidat kumpuavat?

Työelämässä ja muissa ihmissuhteissa käytämme uusia aivojamme, aivokuortamme, mutta kotona reagoimme puolisoon varhaislapsuuden tasolta. Useimmat riidat johtuvat tästä. Puhumattomuus johtaa juurensa kehtoon. Äiti osasi arvata vauvansa tarpeet sanoitta, ja odotamme että puolisomme lukisi ajatuksemme samalla tavalla. Kun hän ei arvaa oikein, vetäydymme, kostamme tai nalkutamme toisillemme. Luulemme, ettei puolisomme rakasta meitä, koska hän ei ymmärrä tunteitamme ilman puhetta. Tunnesuhteemme vähitellen kuoleutuu, jos elämme tiedostamattomasti vanhojen aivojen tasolla.

On mahdollista eheytyä

Siksi on välttämätöntä oppia tunnistamaan tarpeita ja päästä paranemaan haavoistaan. On tärkeätä erottaa tarpeet ja sisäiset haavat toisistaan: haava ei tule koskaan tyydytetyksi, mutta tarve tulee. Jos esimerkiksi sinun tarpeesi saada huomiota tuntuu loputtoman syvältä (vaikka puolisosi antaisikin sitä sinulle runsain mitoin), on todennäköisesti kysymys haavasta. Siksi haavan tuleekin ensin parantua, jotta tarpeet voisivat täyttyä.

Valitsemme siis puolisomme toisaalta tyhmästi mutta toisaalta hyvinkin viisaasti: me joudumme hänen kanssaan ennen pitkää kipeältä tuntuvaan prosessiin, joka tarjoaa meille mahdollisuuden lähteä sisäisen eheytymisen tielle. Jos suostumme siihen, me alamme parantua itse ja löytää aitoa, alkuperäistä minuuttamme. Samalla pääsemme avioliitossammekin vähitellen uudelle, ennenkokemattoman syvälle yhteisymmärryksen ja tunneyhteyden tasolle.

Jos sitä vastoin emme suostu kasvuprosessiin, saatamme paeta liitosta. Tällä pakomatkalla meillä on taipumus ajautua uuteen suhteeseen, jossa toistuvat entisen kaltaiset ongelmat. Kannammehan tällöin yhä mukanamme samaa, parantumatonta kasvuhistoriaamme, joka on varastoitunut vanhoihin aivoihin.

Olen kirjoittanut tarpeista ja niiden täyttämisestä aiemmin tässä blogissa. Tunne-elämän eheytyminen ja sisäisten haavojen parantuminen ansaitseekin sitten oman juttunsa.

PS Näistä asioista voi lukea lisää esimerkiksi Harville Hendrixin teoksesta Kaikki se rakkaus, mikä sinulle kuuluu. Myös uusimman aivotutkimuksen tulokset näyttävät tukevan näitä ajatuksia (näistä tuloksista oli puhe pari viikkoa sitten Punainen lanka -ohjelmassa, jossa Maarit Tastula haastatteli psykiatri Jukka Mäkelää).

Onko aviouskollisuus vain muinaisjäänne?

2006-07-15T11:32:00.000+03:00

Netin keskustelupalstoilla, joilla puhutaan avioliitosta ja parisuhteista, ovat suosituimpia aiheita äkkirakastumiset, syrjähypyt ja aviollinen uskottomuus. Näitä lukiessa saa sen kuvan, että kovin monen kirjoittajan tunteet ovat hallitsemattomia: ne ovat vain kaapanneet hänet mukaansa ja riepottelevat häntä sinne tänne.

Helposti käy niin, että ajaudutaan suhteesta toiseen. Syntyy hullaantumisen ja pettymisen yhä syvenevä kierre. Jäädään rakastumisen tunteen vangiksi, eikä päästä ehkä koskaan kokemaan aitoa, pyyteetöntä rakkautta. Suhteen alussa koettu ihastus on itse asiassa vielä varsin kypsymätöntä ja itsekeskeistäkin - ihan luonnollista ja hurmaavaa sinänsä, mutta sen varassa ei pitkälle selvitä.

Mikä tällaiseen juurettomaan elämään on altistanut?

Taustalla näyttää olevan toisaalta lapsellinen haave pysyvästä onnentilasta ja toisaalta haluttomuus nähdä vaivaa suhteen syventämiseksi. Myös kiire ja yhteisen ajan puute syö suhdetta. Tämä voi johtua siitä, että molemmat ovat töissä mutta myös siitä, ettei suhteen hoitamiselle varata aikaa.

Kun parisuhteessa sitten tulee vaikeuksia ja kriisejä, ne tulkitaan helposti merkiksi siitä, että rakkaus on kuihtumassa. Ikään kuin rakkaus olisi meidän teoistamme ja asenteistamme irrallinen metafyysinen ilmiö, jota joko on olemassa tai sitten se vain valuu pois.

Surkeita neuvoja

Jos parisuhteensa tilasta huolestunut sitten kysyy neuvoa, vaikkapa netin keskustelupalstoilla, hän saa hyvin helposti vastauksia, joissa annetaan selvä resepti: eroa ihmeessä ja kiireesti! Erittäin niukan ja yksipuolisen tiedon varassa suositellaan äärimmäistä ratkaisua. Tämä on vastuutonta puoskarointia. Usein tällaisia neuvoja jakeleva on itse eronnut.

Iltapäivä- ja viihdelehtien imelät, epärealistiset tarinat onnellisista eroista antavat lisäpotkua surulliselle eroamistrendille. Onnellisia eroja ei tosiasiassa ole olemassakaan. Tutkimusten mukaan avioero aiheuttaa samankaltaista stressiä kuin aviopuolison tai vanhemman kuolema.

Kriisi on elämäsi mahdollisuus

Todellisuudessa liitot lujittuvat erityisesti noina kriisiaikoina, jos ne käydään yhdessä läpi. Niistä tulee yhteistä pääomaa, joka auttaa jaksamaan. On mahdollista löytää aivan uusi yhteenkuuluvuuden ja onnen taso, jota puolisot eivät ole aiemmin tienneet olevan olemassakaan. Tämä ei ole teoriaa eikä toiveajattelua, vaan koettua todellisuutta. Kriisi on ystävä, joka tinkimättä ohjaa aidompaan elämään.

Jo pelkästään se, että puolisot opettelevat keskustelemaan suhdettaan koskevista asioista auttaa paljon. Kun he samalla alkavat tiedostaa toistensa tarpeita ja ominaislaatua miehenä ja naisena, he välttämättä alkavat lähestyä toisiaan. Voi kyllä olla, että alkuun pääsemiseksi tarvitaan ulkopuolista tukea: avioparikurssia, perheterapiaa tai vain vertaistukea.

Uskollisuus – muinaisjäänne vai voimavara?

Puolisoiden uskollisuus tuo heidän liittoonsa monia siunauksia. Se antaa sisäistä rauhaa, keskinäistä sopusointua ja henkistä liikkumatilaa. Se sallii kummankin tahollaan kasvaa ihmisenä ja solmia omiakin ystävyyssuhteita. Lapsille uskollisuus luo perusturvaa ja hyvän pohjan solmia aikanaan aviosuhteen niin kuin muitakin pysyviä ihmissuhteita. Uskollisuus on koko yhteiskuntaa tervehdyttävä ja koossapitävä voima.

Älä anna periksi!

Haluan rohkaista sinua, jolla menee omassa parisuhteessasi huonosti. Nyt on aika lähteä hoitamaan suhdetta, ei miettimään eroa. Avaa keskustelu suhteestanne puolisosi kanssa, ei syytellen vaan omista tunnoistasi puhuen. Jos et heti saa vastakaikua, älä hellitä. Etsi myös ulkopuolista apua; sitä on nykyään runsaasti saatavilla. Ei rakkaus ole kuollut, se on vain löydettävä uudelta, entistä syvemmältä tasolta.

Sinulle joka suutuit

Tiedän, että edellä esittämäni ärsyttää monia. Esimerkiksi sinua, joka olet jo eronnut. En moiti sinua enkä moralisoi. Sinulla on kyllin raskasta jo muutoinkin. Toivotan sinulle voimia ja viisautta rakentaa elämääsi uudelleen. Jos olet jo uudessa suhteessa, pidä siitä huolta ja näe sen eteen vaivaa. Erityisen myötätuntoisesti ajattelen sinua, joka elät väkivaltaisen tai alkoholisoituneen puolison kanssa. En kehota sinua pysymään pahoinpideltynä tai ylikäveltynä vaan hakeutumaan turvaan.

Hellepäivän yllätys

2006-07-07T19:01:00.000+03:00

Enpä malta olla kertomatta, mitä tapahtui tänään, kun tulin ensimmäisen lomanjälkeisen viikon päätteeksi kotiin. Ajelin hiostavassa helteessä polkupyörällä, kun huomasin äkkiä, että kulku kävi raskaaksi. Ja kappas: takakumista valui ilmat nopeassa tahdissa ulos. Niinpä kävin taluttelemaan pyörää ja saavuin vihdoin hikipäissäni kotiin.

Astuin avoimesta terassinovesta sisälle ja panin merkille herkullisen leivonnaisen tuoksun. Mielialani kohosi heti piirun verran. Mutta keittiöön kurkistaessani fiilikseni suorastaan kihahtivat ylöspäin. Näky, joka minua kohtasi, oli oheisen kuvan kaltainen.

On se vaan merkillistä, kuinka tärkeää miehelle on hyvä ruoka ja lämmin vastaanotto! Totuuden nimessä sanottakoon, että vaimoni ei ole mikään erityinen jauhopeukalo eikä himoleipoja. Siksipä tällainen yllätys vetääkin mielen muikeaksi.

Vaimoni oli saanut omia aikojaan päähänsä, että annetaanpa miehelle vastinetta hänen unelmilleen. (Ks. tässä blogissani aiemmin julkaistua juttua Mies kaipaa vaimoltaan eniten…)

Lapin mänty ja avioliitto

2006-06-25T19:44:00.000+03:00

Pohjoisessa vaeltaessamme katselin Lapin mäntyjä. Ne ovat lyhyitä ja käkkäräisiä. Monilta on katkeillut oksia ja latvuksia, tai ne ovat ainakin taipuilleet monelle mutkalle. Ne ovat kärsineet tunturin vihaisista tuulista ja raskaista lumitaakoista.

Silti ne ovat kestäneet ja silti ne työntävät vuosi vuodelta uutta versoa. Vaikka ne ovat niin lyhytkasvuisia, monet niistä ovat hyvin iäkkäitä, jopa viisisataa vuotta vanhoja. Jos kurkistaisimme niiden kaarnan alle, huomaisimme, että niiden puuaines on erittäin tiivistä ja lujaa. Niistä eivät ytimennäivertäjät saa otetta. Ja kun ne keloutuvat, niistä saa hyvin arvokasta rakennusainesta, joka ei laho vaan säilyy sukupolvesta toiseen.

Avioliitto, jossa puolisot suostuvat käymään kriisejä yhdessä läpi, on Lapin männyn kaltainen.Vastoinkäymisten myötä se vain lujittuu. Ajan oloon siitä karsiutuu paljon turhaa pois, mikä tekee välistä hyvinkin kipeää. Päältä katsoen tuo liitto ei saata näyttää mitenkään ihmeelliseltä, ehkä vähän rujoltakin. Mutta sen ydin on terve.

Mies ja vaimo ovat hitsautuneet yhteen lujin, lämpimin, sydämellisin sitein. Läpikäydyt vaivat ovat muuttuneet yhteiseksi pääomaksi ja sisäistä kasvua ruokkivaksi lannoitteeksi. He hyväksyvät toisensa, nauravat puutteilleen ja nauttivat yhdessä elämän tarjoamista lahjoista.Tällainen koeteltu liitto säteilee siunausta suvulle, läheisille ja ystäville.

Ja kun puolisot aikanaan jättävät tämän maailman, jää heidät tunteneille ihana malli palvelevasta rakkaudesta, joka suostuu jopa kärsimään toisen puolesta, jos tarvis on.

PS Huomaatko alemmasta kuvasta, että se sisältää muutakin kuin ensikatsomalta näyttää.

Märkäpuku-uintia

2006-06-18T13:58:00.000+03:00

Lomamme puolivälin tienoita väritti yllättävä tempaus: ostimme vaimoni kanssa itsellemme neopreenistä valmistetut märkäpuvut. Ne yllä voi uida kylmissäkin vesissä palelematta ja vaikkapa kellua, jos mieli tekee. Tätä ennen olimme hädin tuskin tienneet tuollaisia pukuja olevan olemassakaan, saati sitten kuvitelleet niitä hankkivamme.

Päädyimme Lapin-matkallamme ystäviemme luo Ivaloon. Sieltä teimme retken Inariin ja edelleen Norjan puolelle Kirkenesiin saakka. Nämä päivät ystäviemme seurassa olivat matkamme kohokohtia. Tapasimme useita mielenkiintoisia ihmisiä, muun muassa erään aidon ja mutkattoman kolttasaamelaisen.

Norjan-reissullamme poikkesimme Europris-nimisessä kaupassa, sikäläisessä Tokmannissa. Siellä oli myytävänä hullun halvalla märkäpukuja. Kyselimme myyjältä, saisimmeko sovittaa niitä. Ei kuulemma saanut; koko puodissa ei edes ollut minkään sortin sovituskoppia. No, ostimme kuitenkin ne puvut, jotka näyttivät kooltaan sopivimmilta.

Jo saman päivän iltana kokeilimme pukujamme saunomisen yhteydessä uimalla jääkylmässä Näätämön tunturipurossa. Hyvin toimivat: koko oli sopiva, ja keho pysyi varsin lämpimänä – lukuun ottamatta käsiä, joihin kylmyys jonkin verran tarttui.

Kotiin palattuamme täydensimme varustustamme ostamalla sukelluslasit, snorkkelit ja hanskat. Nyt olemme tehneet jo monta hilpeää uintiretkeä uusissa tamineissamme.

Näin olemme saaneet yllättäen lahjaksi uuden yhteisen harrastuksen, joka on samalla erinomaista kuntoilua. Uintikauttakin voimme pidentää huomattavasti aiemmin totutusta.

Routa kalliota, elämä miestä

2006-06-08T14:48:00.000+03:00

Olen juuri vaeltanut Lapin tuntureilla vaimoni kanssa vajaan viikon. Luontoelämysten pohjalta syntyi seuraava runo:

Routa kalliota, elämä miestä

Tunturi heittää hiljaisen haasteen,
jyrkät louhikkorinteet,
rinteillä lojuvat kelot,
rinnassa kytevät pelot.
Routa syö kallion pintaa,
elämä miestä.

Tuulinen tunturin laki,
jotain muutako sieluni haki?

Nämä hetket yhdessä,
ja ikuisuus,
sinä tutuista tutuin,
kuitenkin salaisuus.

Edessä laavun haukotteleva suu,
iloinen nuotio, evästuokio,
sipulit tuhkassa itkevät -
minä en.

Kuukkeli säikähtää, ruosterinta,
kurussa tuikehtiva lampi,
kevätperho sinisiipi.

Hetteikön yli elämänsuonet,
suopursun nupuissa tuoksun lupaus.

Paita jo märkä, kireät pohkeet,
vireä mieli,
kuiskiva luonnonkieli.

Nämä hetket yhdessä,
ja ikuisuus,
sinä tutuista tutuin,
kuitenkin salaisuus.

Lupaan vaimolleni, että kesälomalla...

2006-05-21T19:21:00.000+03:00

Kesäloma uhkaa alkaa reilun viikon päästä. Kun työpaine hellittää, on lomalla tapana luoda tiettyjä paineita parisuhteelle.

Kuinka vältymme turhilta riidoilta, kun meillä on enemmän aikaa toisille? Millä keinoin löydämme yhteistä säveltä lomanviettoomme? Miten voimme hyödyntää aviosuhteessamme kesän lämpöä ja valoa niin, että keskenämme syntyy uutta vipinää?

Omalta osaltani ajattelin helpottaa lomapaineita laatimalla listan lupauksista, joiden täyttyminen kenties auttaa selviytymään yhteiselosta kunnialla. Tässä nämä kymmenen timanttista lupausta sitten ovat:

Lupaan lähteä vaimoni kanssa Pohjan perukoille asti.
Lupaan antaa vaimoni toimia autonkuljettajana silloin kun hän haluaa.
Lupaan, että kun istun apukuskin puolella, nostan katseeni kirjasta – ainakin hetkeksi – aina silloin kun vaimoni kehottaa minua katsomaan hienoja maisemia.
Lupaan täyttää vaimoni tarpeet siinä määrin, ettei hän koe itseään tarpeettomaksi.
Lupaan viettää vaimoni kanssa romanttisen illan – kunhan ensin keksin, mitä se romantiikka oikeastaan on.
Lupaan järjestää meille yhteistä yllätysohjelmaa – mikäli päivän rutiineilta jää aikaa.
Lupaan auttaa vaimoani ruuanlaitossa, ellei siitä ole liikaa vaivaa – hänelle.
Lupaan lähteä vaeltamaan tuntureille jo aamupäivän puolella, mikäli sää ei jätä sallimatta.
Lupaan auttaa vaimoani tunturivaelluksella vasta- (ja varsinkin) myötämäessä.
Lupaan olla lupaamatta liikoja, jotten tuottaisi vaimolleni pettymystä mahdollisissa lupausten syöntitilanteissa.

Miksi antaisin anteeksi?

2006-05-14T14:30:00.000+03:00

Tuskin mikään korjaa puolisoiden välejä tehokkaammin kuin anteeksiantamus. Anteeksi antaminen saattaa kuitenkin olla hyvin vaikeaa. Omassa elämässänikin on ollut aikoja, jolloin olen joutunut hyvin tiukoille tämän kysymyksen kanssa: ”Kuinka pystyn antamaan anteeksi.” Näin on käynyt tosin enemmänkin muissa ihmissuhteissa kuin aviosuhteessa. Anteeksiantamuksen merkitys on tietysti suuri kaikissa ihmissuhteissa, mutta tässä kirjoituksessa keskityn aviosuhteeseen.

Tässä jutussa puhun anteeksiantamuksesta lähinnä psykologiselta kannalta (edellisessä jutussani, joka on paljolti samansisältöinen, otin mukaan myös kristillisen näkökulman).

Kohtele puolisoasi niin kuin tahtoisit itseäsi kohdeltavan

Jos tahdot, että sinua ei syyllistetä, sinun ei pidä itse syyllistää puolisoasi. Jos tahdot itse päästä sisäisesti vapaaksi, sinun on päästettävä puolisosi vapaaksi. Pohjimmiltaan on kyse siitä, suostutko antamaan anteeksi hänelle, joka on kohdellut sinua jotenkin kaltoin: loukannut, haavoittanut ja nöyryyttänyt sinua. Tuskinpa meistä kukaan on voinut tällaisilta kokemuksilta täysin välttyä.

Jos annat anteeksi, vapaudut itse

Jos annat anteeksi puolisollesi, seurauksena on ihmeellinen asia: pääset itse vapaaksi tuon mieltäsi pahoittaneen asian suhteen. Se ei jää sinua sitomaan. Olet vapaa rakastamaan. Jos sen sijaan et anna anteeksi, olet katkeruuden kautta sidottu puolisoosi – vaikka ottaisit hänestä eronkin.

Sillä seikalla, onko puolisosi haavoittanut sinua tieten tahtoen tai tietämättään, ei oikeastaan ole väliä. Pääasia on, annatko hänelle sydämestäsi anteeksi. Niin että vaikka muistatkin kärsimäsi pahan, et enää muistele sitä. Niin että et etsi hyvitystä siltä, joka on sinua loukannut. Annat anteeksi jopa niin, että et odota hänen ensin nöyrtyvän ja pyytävän sinulta anteeksi.

Puhunko nyt mahdottomia?

Saatat epäillä, onko täydellinen anteeksiantaminen vaikeassa ihmissuhteessa ylipäätään mahdollista. Sinuahan on kenties loukattu aivan verisesti, jopa täysin syyttä, ihan vain ilkeyttään. Tai olet muutoin joutunut kokemaan sietämätöntä vääryyttä.

Voiko sellaista asiaa antaa anteeksi, joka on haavoittanut hirmuisen syvästi ja herättänyt sinussa vihaa, jopa katkeruutta? Olisiko se oikeinkaan, että tuo ihminen, joka toiminut noin törkeästi, pääsisi kuin koira veräjästä, jos sinä noin vain annat anteeksi? (Todellisuudessa näin ei tietysti käy, sillä hänkin on vastuussa omista teoistaan.)

Kysyn vastakysymyksen: mitä voitat sillä, että pidät kiinni katkeruudestasi. Kuka siitä hyötyy? Muuttuuko puolisosi sen takia, että kiellät häneltä anteeksiannon? Etkö haluaisi vapauttaa energiaasi hyvän palvelukseen sen sijaan, että antaisit vihan ja koston ajatusten lukita sisimpäsi ja syövyttää sinua sisältäpäin?

Kaikki lähtee tahdon liikkeestä

Onnellisinta olisi, jos voisimme sopia erimielisyytemme tuoreeltaan. Usein on kuitenkin niin, että suostumme lähtemään anteeksiantamuksen tielle vasta kun olemme ajaneet itsemme umpikujaan.

Anteeksianto on prosessi, ja se lähtee liikkeelle tahdon ilmauksesta. Ensi alkuun onkin tärkeää, että sanot tahtovasi antaa anteeksi, vaikka tunteesi kertoisikin ihan muuta. Sano se mieluummin ihan ääneen, vaikka itseksesi: ”Minä tahdon antaa anteeksi”.

Tulet kokemaan, että tapahtuu ihme: panet merkille, että mielesi alkaa keventyä. Se tapahtuu yhtä varmasti kuin aurinko nousee. Voi tosin kulua aikaa, joskus pitkäänkin, ennen kuin kykenet kokemaan, että olosi on sisäisesti täysin helpottunut; niin helpottunut, etteivät kielteiset tunteet enää sinua vaivaa, kun ajattelet tuota sinua loukannutta ihmistä.

Tärkeintä on, että pidät kiinni omasta tahdon päätöksestäsi antaa anteeksi, vaikka tunteesi vielä jylläisivätkin. Aina kun syyttävät ajatukset alkavat pyöriä mielessäsi, muistuta itseäsi siitä, että olet jo antanut anteeksi. Vaikka anteeksiantoprosessi saattaa olla pitkällinen ja tuskallinenkin, se on vaivan arvoinen. Sinusta tulee vapaa rakastamaan.

Sisäisesti vapauttava anteeksianto toimii, vaikka et kertoisi asiasta lainkaan puolisollesi, joka on sinua loukannut. Useimmiten on niin, että loukkaaja itse ei edes tajua loukanneensa sinua. Anteeksiannon tarjoaminen saattaisi tällöin vain hämmentää häntä ja sotkea keskinäisiä välejänne. Riittää, että olet päättänyt anteeksi ja ilmaissut sen itseksesi tai jollekulle luottohenkilölle.

Sitä paitsi voihan olla niin, että puoliso joka on haavoittanut sinua, on jo kuollut. Tässäkin tapauksessa rohkaisen sinua lähtemään päättävästi anteeksiantamuksen tielle. Sillä tiellä tulet kokemaan suuren sisäisen huojentumisen.

Anna anteeksi myös itsellesi!

On vielä yksi äärimmäisen tärkeä ihminen, jolle sinun on annettava anteeksi. Se olet sinä itse. Monelle on kaikkein vaikeinta armahtaa itseään. Syytätkö vielä itseäsi tapahtuneesta. ”Miten minä saatoin tehdä niin?”; ”Tätä minä en kyllä voi ikinä antaa itselleni anteeksi.” Käykö mielessäsi tällaisia ajatuksia?

Jos syyttelet itseäsi, yrität itse asiassa sovittaa rikkomustasi rankaisemalla itseäsi. Sillä tavoin et voi oloasi helpottaa etkä myöskään tekoasi sovittaa. Päästä myös itsesi vapaaksi. Sano tämäkin ihan ääneen itsellesi. Ajan myötä sisäinen todellisuutesi alkaa pitää asiaa totena. Jos et muuten uskalla, niin sano se vaikka kuiskaten: ”Minä annan itselleni anteeksi”. Tämäkin on tahdon päätös, ja sen mukaan toimimalla sinä alat todella vapautua itsesyytöksistä.

Kun sinä pääset irti vihanpidosta, kaunasta ja katkeruudesta ja sen juurista, jotka sinua kahlitsevat, sinussa syntyy samalla spontaania halua tukea läheisiäsi heidän prosesseissaan.

Miten voin antaa anteeksi?

2006-05-14T12:18:00.000+03:00

Kuinka voin antaa anteeksi minua loukanneelle henkilölle. Kannattaako se edes? Muuttuuko mikään?

Tarkastelen tässä jutussa ihmisten välistä anteeksiantamusta pääasiallisesti kahdesta näkökulmasta: kristillisestä ja psykologisesta.

Vapauttavia viestejä

Luukkaan evankeliumissa sanotaan: "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan." (6:37,38).

Haluan tässä erityisesti korostaa noiden jakeiden loppuosia. Niissähän sanotaan, että
1. meitä ei tuomita,
2. meitä ei julisteta syyllisiksi,
3. meidät vapautetaan ja
4. meille annetaan runsaasti.
Nämä kaikki ovat hyvin vapauttavia viestejä. Ne ovat Jeesuksen itsensä antamia mahtavia lupauksia meille. Kukapa ei haluaisi kokea olevansa syytön, vapaa ja runsaasti siunattu, minä ainakin haluan.

Minusta nämä Jeesuksen sanat ovat innostavia ja lohdullisia. Jeesus on osoittanut selvän tien, kuinka me voimme säilyttää omissa henkilösuhteissamme sisäisen vapautemme, rauhamme ja jopa ilomme. Ja myös kuinka me voimme saada sen takaisin, jos olemme sen jostain syystä menettäneet.

Aloite on minulla

Näihin lupauksiin liittyy kuitenkin ehto: jos tahdomme, että meitä ei tuomita, meidän ei pidä itse tuomita muita; jos tahdomme päästä sisäisesti vapaiksi, meidän on itse päästettävä lähimmäisemme vapaaksi. Viime kädessä on kyse siitä, annammeko me sydämestämme anteeksi niille, jotka kohtelevat meitä jotenkin kaltoin: loukkaavat, haavoittavat ja nöyryyttävät meitä tai kohtelevat meitä jotenkin muuten epäoikeudenmukaisesti. Tuskinpa meistä kukaan on voinut tällaisilta kokemuksilta täysin välttyä.

Ovatko nuo toiset haavoittaneet meitä tieten tahtoen tai tietämättään, sillä ei oikeastaan ole väliä. Pääasia on, annammeko me anteeksi sydämestämme. Niin että vaikka muistammekin kärsimämme pahan, emme muistele sitä. Niin että emme etsi hyvitystä niiltä, jotka ovat meitä loukanneet. Annammeko anteeksi jopa niin, että emme odota heidän ensin nöyrtyvän ja pyytävän meiltä anteeksi. Me vain annamme anteeksi, koska se on Jumalan tahdon mukaista (”päästäkää vapaaksi”, Jeesus kehottaa).

Ja tästä kaikesta on seurauksena ihmeellinen asia, nimittäin se, että me itse pääsemme vapaaksi tuon mieltämme pahoittaneen ihmisen ja asian suhteen. Se ei jää meitä sitomaan.

Ei ole kyse taivasosuudesta

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että me olemme toki saaneet syntimme anteeksi, jos olemme ottaneet Jeesuksen vastaan omaksi Vapahtajaksemme. Pelastuksemme ehto ei ole, että olemme ensin selvittäneet välimme muiden ihmisten kanssa. Meidät armahdetaan syntisinä, Jumalaa vastaan monin tavoin rikkoneina. Meidän ei tarvitse eikä pidä tehdä töitä pelastuksemme eteen. Pelastus on alusta loppuun Jumalan teko ja lahja. Emme myöskään menetä asemaamme Jumalan lapsena, vaikka rikommekin omissa henkilösuhteissamme noita Jeesuksen sanoja vastaan. Taivasosuutemme pysyy, mutta sisäisen vapautemme ja ilomme me kyllä menetämme. Ja se on iso menetys.

Entä jos tuntuu mahdottomalta antaa anteeksi?

Joku saattaa epäillä, onko täydellinen anteeksiantaminen vaikeissa ihmissuhteissa ylipäätään mahdollista. Sinuahan on kenties loukattu aivan verisesti, jopa täysin syyttä, ihan vain ilkeyttään. Tai olet muutoin joutunut kokemaan sietämätöntä vääryyttä.

Voiko sellaista asiaa antaa anteeksi, joka on haavoittanut hirmuisen syvästi ja herättänyt sinussa vihaa, jopa katkeruutta. Olisiko se oikeinkaan, että tuo ihminen, joka on toiminut noin törkeästi, pääsisi kuin koira veräjästä, jos sinä noin vain annat anteeksi.

Kuitenkin, juuri tätä Jumala haluaa: sitä että annamme anteeksi ilman ehtoja. Ja myös sitä, että pidättäydymme tuomitsemasta, vaikka toisessa syytä olisikin. ”Älkää tuomitko, älkää julistako ketään syylliseksi, päästäkää vapaaksi.” Tätä Jumala haluaa. Meiltä hän odottaa vain, että me suostumme lähtemään anteeksiantamuksen tielle. Tämä tarkoittaa sitä, että me ilmaisemme tahtovamme antaa anteeksi, vaikka tunteemme kertoisivatkin ihan muuta.

Tahdonilmaus on avain

Sanotaan se mieluummin ihan ääneen Jumalalle: ”Minä tahdon antaa anteeksi”. Ja tulet kokemaan, että tapahtuu ihme: sinä itse pääset vapaaksi. Se tapahtuu yhtä varmasti kuin aurinko nousee. Voi tosin kulua aikaa, joskus pitkäänkin, ennen kuin kykenet kokemaan, että olosi on sisäisesti täysin helpottunut; niin helpottunut, etteivät kielteiset tunteet enää sinua vaivaa, kun ajattelet tuota sinua loukannutta ihmistä.

Tärkeintä on, että pidät kiinni omasta tahdon päätöksestäsi antaa anteeksi, vaikka tunteesi vielä jylläisivätkin. Jumala iloitsee päätöksestäsi, koska se on hänen sanansa mukainen. Pyhä Henki itse tekee varsinaisen työn: hän muuttaa sinun asenteesi. Vaikka anteeksiantoprosessi saattaa olla pitkällinen ja tuskallinenkin, se on vaivan arvoinen. Sinusta tulee vapaa rakastamaan. Samalla sinä muutut vähä vähältä yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi, sillä hän on armahtavainen ja laupias. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: ”Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.”

Salainenkin anteeksianto toimii

Sisäisesti vapauttava anteeksianto toimii, vaikka et kerro asiasta lainkaan sille, joka on sinua loukannut. Useimmiten on niin, että loukkaaja itse ei edes tajua loukanneensa sinua. Anteeksiannon tarjoaminen saattaisi tällöin vain hämmentää häntä ja sotkea keskinäisiä välejänne. Riittää kun ilmaiset antavasi anteeksi, joko yksin, Jumalasi edessä tai luotettavan sielunhoitajan läsnä ollessa.

Sitä paitsi voihan olla niin, että ihminen joka on haavoittanut sinua, on jo kuollut. Tässäkin tapauksessa rohkaisen sinua lähtemään päättävästi anteeksiantamuksen tielle. Sillä tiellä tulet kokemaan suuren sisäisen huojentumisen.

Anna itsellesikin anteeksi!

On vielä yksi äärimmäisen tärkeä ihminen, jolle sinun on annettava anteeksi. Se olet sinä itse. Monelle on kaikkein vaikeinta armahtaa itseään. Kuitenkin Jeesuksen sana ”päästäkää vapaaksi” koskee myös meitä itseämme. Olipa rikkomuksesi Jumalaa ja lähimmäistäsi kohtaan kuinka suuri tahansa, sinä saat sen Jeesuksen tähden anteeksi.

Ehkä sinun onkin kohtalaisen helppoa uskoa saaneesi Jumalalta anteeksi, mutta syytätkö vielä itseäsi tapahtuneesta. ”Miten minä saatoin tehdä niin?”; ”Tätä minä en kyllä voi ikinä antaa itselleni anteeksi.” Käykö mielessäsi tällaisia ajatuksia?

Jumala ei tahdo, että me syyllistämme itseämme sellaisesta, minkä hän on jo meille anteeksi antanut. Jos me syyttelemme itseämme, me itse asiassa yritämme sillä tavoin sovittaa rikkomustamme omilla teoillamme. Se on pohjimmiltaan omavanhurskautta. Niinpä Jumalan Henki kehottaa sinua: ”Päästä myös itsesi vapaaksi.” Sano tämäkin ihan ääneen itsellesi. (Usko näet tulee kuulemisesta.) Jos et muuten uskalla, niin sano se vaikka kuiskaten: ”Minä annan itselleni anteeksi”. Tämäkin on tahdon päätös ja tämänkin päätöksen Jumala varmasti siunaa, niin että sinä todella alat vapautua itsesyytöksistä.

Vapaa rakastamaan

Tällä tavoin Jumala on voimallinen päästämään meidät vapaaksi ihmissuhteissamme ja myös suhteessa itseemme. Irti vihanpidosta, kaunasta ja katkeruudesta ja sen juurista, jotka meitä kahlitsevat. Ja kun me vapaudumme, meissä syntyy samalla halu jakaa siunausta eteenpäin. ”Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."

Vaimo kaipaa mieheltään eniten...

2006-04-30T12:36:00.000+03:00

Vaimon tarpeista on jonkin verran vaikeampaa kirjoittaa kuin miehen tarpeista siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole nainen. Seuraavassa esittämäni mielipiteet perustuvat avioparikursseilla kuulemaani opetukseen, lukemaani kirjallisuuteen ja omaan naistuntemukseeni, jolla en kehuskele. Nainen on minulle syvimmältään mysteeri. Omassa aviosuhteessanikin koen yhä uudelleen yllätyksiä, ja ehkäpä niin onkin hyvä: tuoreus säilyy.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että aviopuolisoiden olisi syytä perehtyä toistensa tarpeisiin, koska ne poikkeavat aika tavalla toisistaan. Niinpä miehenkin on hyvä tietää vaimonsa tärkeimmät tarpeet, jotta hän osaisi niitä täyttää. Kun vaimo saa mieheltään osakseen sitä, mitä hän suhteessaan kaipaa, hän välttyy turhaumalta ja tulee mielellään vastaan miehensä tarpeiden täyttämisessä. Syntyy myönteinen tasaveroisen antamisen ja saamisen kierre.

Koska edellisessä jutussani esittelin viisi miehen tärkeää tarvetta, esitän tasapuolisuuden vuoksi listan vaimon viidestä tärkeimmästä tarpeesta. Tarpeita vaimolla on luonnollisesti tuhottoman paljon enemmän kuin viisi, kuten tietysti miehelläkin.

Jälleen on syytä tähdentää, että tarveluettelo perustuu yleistyksiin; mitenkään muutoin tällaista listaa ei voisi esittääkään, koska yksilöllisiä eroja on loputtomiin. En edes yritä tässä yhteydessä ottaa huomioon sellaisia eroja, jotka johtuvat kulttuurista, omasta kasvuhistoriasta, mahdollisista traumaattisista kokemuksista tms. Listaa tehdessäni olen ajatellut lähinnä kotosuomalaisia vaimoja.

Vaimon viisi tärkeää tarvetta

1. Vaimo kaipaa mieheltään hellyyttä ja jakamattoman huomion osoituksia riittävän usein – ja aika ajoin jollakin erityisellä, yllättävällä tavalla. Vaimo tarvitsee aidosti läsnä olevaa miestä, joka kertoo välittämisestään sanoin, katsein ja kosketuksin. Eikä vain juhlatilanteissa vaan myös arjen keskellä. Miehen poissa ollessakin vaimo odottaa, että mies ainakin silloin tällöin ottaa yhteyttä. – Sen vaimo varmasti ymmärtää, että mies puolestaan tarvitsee myös omaa aikaa, yksinoloa ja kaveriseuraa jäsentääkseen ajatuksiaan ja ladatakseen akkujaan.

2. Vaimo kaipaa keskustelua, rupattelua, asioiden ja tunteiden jakamista miehensä kanssa. Keskustelun ei tarvitse johtaa mihinkään tulokseen; se on sinänsä arvokasta. Miehen tulee antaa vaimolleen ymmärtävää palautetta, varsinkin tunteita koskevaa, jotta vaimo vakuuttuu siitä, että mies on todella kuulolla ja kiinnostunut hänestä. (Siitä kuinka tällaista palautetta annetaan, olen kirjoittanut tässä blogissani otsikolla Näin valloitat vaimosi sydämen).

3. Vaimo haluaa, että hänen miehensä on avoin ja rehellinen. Miehen ei pidä salailla vaimoltaan mitään, ei varsinkaan sellaista mikä herättäisi epäilyksiä miehen uskollisuudesta. Vaimo toivoo, että mies oma-aloitteisesti kertoo esimerkiksi toiveistaan, suunnitelmistaan, myöhästymisistään, työtilanteensa muutoksista, vieraiden tulosta ja perheen taloustilanteesta. Tämä herättää luottamusta.

4. Vaimo tarvitsee sellaisen miehen, joka pitää vaimonsa ja lastensa puolta kaikissa tilanteissa. Miehen tulee pitää suhdettaan vaimoonsa jopa tärkeämpänä kuin lapsiinsa. Vanhempien hyvä suhde on lapsen koti. Vaimo odottaa, että mies varaa viikoittain aikaa perheelleen ja että hän kantaa vastuunsa lasten kasvatuksesta yhdessä vaimon kanssa. Miehen tulee olla rakastava, lempeän luja isä ja johdonmukainen ojentaessaan lapsiaan. Perheeseensä sitoutunut isä on vaimon mieleen ja tuo hänelle turvallisuutta.

5. Vaimo odottaa, että mies kantaa päävastuun perheen taloudesta, siinäkin tapauksessa että tämän ansiotulot ovat pienemmät kuin hänen. Vaimo ei toivo, että mies raataisi perheen elintason nostamiseksi suhteen kustannuksella. Yhdessäolo ja hyvä parisuhde on tärkeämpää kuin leveä elintaso.

Mutta hei, haloo! Mihinkäs seksi unohtui?

Jos mies on täyttänyt yllä mainittuja vaimon tarpeita hyvin (tai edes kohtuullisessa määrin), hän on luonut hyvän pohjan sille, että vaimo todella nauttii seksistä hänen kanssaan. Tällöin vaimo antautuu miehelleen vapain ja luottavaisin mielin ja kokee sydänjuuriin saakka ulottuvan seksuaalisen täyttymyksen. Seksikokemus ei jää pinnalliseksi, ja mieskin on onnellinen siitä, että on voinut tyydyttää vaimonsa.

Ei vaatimuksia vaan myönteisiä haasteita

Listalla mainittuja tarpeita ei pidä mieltää vaatimuksina, vaan mahdollisuuksina parantaa parisuhdetta. Joten älä, hyvä mies, lannistu, vaikka kokisitkin epäonnistuneesi. Lähde täyttämään vaimosi tarpeita, edes vähän kerrallaan. Helppoa se ei ole, tiedän sen, mutta se kannattaa.Teet vaimosi onnelliseksi ja huomaat, kuinka suhteenne syvenee ja voit itsekin paremmin.

Edellisestä jutusta saamani palautteen perusteella minusta näyttää, että monet vaimot ovat käsittäneet esittelemäni miehen tarpeet vaativina, jopa sovinistisina. Erityisesti miehen unelmia, jotka liittyvät kodinhoitoon on paheksuttu (tätä kohtaa olen itse tarkentanut kommentilla; klikkaa edellisen jutun alta sanaa comments).

Tarkoitukseni on ollut kertoa vain siitä, millaisia (useimmiten ääneen lausumattomia) kaipauksia tavallisella miehellä voi olla, ja siitä, kuinka vaimo voisi niiden suhteen tulla miestään vastaan. Emme me miehet toki odota vaimoiltamme kohtuuttomia, vaan olemme vähästäkin kiitollisia. Tarpeiden täyttämisessä on kyse kummankin onnesta, tasapuolisesti ja vastavuoroisesti.

Vaikka tarpeet ovat todellisia, niiden perusteella ei saa puolisoa koskaan painostaa, manipuloida eikä riistää. Rakkaus on aina vapaaehtoista antamista ja saamista. Siitä olen suorastaan vihainen, jos esittelemiäni listoja aletaan käyttää lyömäaseena omaa vaimoa tai miestä vastaan!

Kristillinen näkökulma

Koska oma arvopohjani on kristillinen, otan tähän lopuksi Raamatusta pari näkökulmaa, jotka kertovat miehen ja naisen erilaisuudesta, kumppanuudesta ja tarvitsevuudesta.

Luomiskertomuksessa puhutaan siitä, kuinka miehen oli ikävä olla yksin ja kuinka hän kaipasi kumppania. Niinpä Jumala vaivutti miehen uneen ja teki tämän kylkiluusta naisen. Mies ihastui tähän luomukseen korviaan myöten ja tajusi, että tässä hänellä on sopiva apu (ei siis apulainen vaan apu). Se että nainen tehtiin kylkiluusta, läheltä sydäntä, viestii siitä, että hänet tehtiin tasaveroiseksi kumppaniksi ja sydänystäväksi miehelle.

Uuden testamentin puolella on kirjeessä efesolaisille (luvussa 5) hyvä kuvaus miehen tehtävistä avioliitossa. Siellä sanotaan, että miehen velvollisuus on rakastaa vaimoaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa, toisin sanoen: uhrautuvasti ja hänen hyvinvointiaan vaalien. Miehen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, mikä tarkoittaa sitä, että hänen on vastattava vaimonsa tarpeisiin yhtä hyvin kuin omiinsa. Vaimoa puolestaan kehotetaan kunnioittamaan miestään.

Koska avioliitto on Jumalan idea, hän antaa mielihyvin vahvan tukensa niin miehelle kuin vaimollekin, kun he ryhtyvät täyttämään toistensa tarpeita.

Mies kaipaa vaimoltaan eniten...

2006-04-26T18:36:00.000+03:00

Kun mies rakastuu, hänestä tuntuu, että rakastettu täyttää kaikki hänen tarpeensa. Kun suhde sitten ajan myötä arkipäiväistyy, mies kokee, että monet hänen tarpeistaan jäävät täyttymättä. Jos nämä tyydyttämättä jääneet tarpeet alkavat huutaa miehen sisällä, hän on jo vaaravyöhykkeessä: hän on altistunut uudelle ihastukselle.

Miehen ja naisen tärkeimmät tarpeet poikkeavat melkoisesti toisistaan. Siksi vaimo ei osaa vastata miehen kaipaukseen, vaikka haluaisikin. Vaimo voi erheellisesti luulla, että mies tarvitsee samoja asioita kuin hän itsekin.

Niinpä vaimon on syytä ottaa selvää miehen tärkeimmistä tarpeista. Jos hän niin tekee ja vielä soveltaa oppimaansa, mies on tyytyväinen ja pysyy paljon varmemmin uskollisena.

Keskityn seuraavassa tietoisesti siihen, mitä mies tarvitsee eniten; vaimon tärkeimmistä tarpeista saattaa tulla puhetta seuraavassa numerossa…

Mitä mies sitten eniten tarvitsee?

Mainitsen viisi asiaa, jotka laajojen kyselytutkimusten mukaan näyttävät olevan miehen tarvehierarkian kärjessä. Koska tämä ei pyri olemaan tieteellinen artikkeli, suodatan tarpeet oman kokemukseni kautta. Tarpeiden voimakkuus tietenkin vaihtelee yksilöittäin.

1. Mies kaipaa seksiä. Useimmille miehille tämä näyttää olevan voimakkain tarve, joka kuitenkin vähitellen hiipuu iän karttuessa. Miehen syvin kaipaus on tyydyttää vaimonsa, ei vain se, että hän saa itse laueta. Jos vaimo nauttii, mies kokee olevansa häntä kaikkein lähimpänä. Jotta miehen kaipaus voisi täyttyä, hänen tulisi puolestaan ymmärtää, että naisen suurimpia tarpeita on saada osakseen hellyyttä ja huomiota, myös ennen seksitilannetta.

2. Mies tarvitsee kumppania harrastuksiinsa: kalakaveria, lenkkikaveria, toveria autoharrastukseen tai lintujen bongailuun – mikä miehen mieliharrastus sitten onkaan. Vaimon ei tarvitse olla yhtä innostunut harrastuksesta; pääasia on, että hän osallistuu siihen. Parhaita ovat tietysti sellaiset yhteiset harrastukset, joista kumpikin nauttii.

3. Miehellä on tarve saada vaimoltaan arvostusta ja ihailua. Viisas vaimo ihastelee erityisesti miehensä tekemisiä ja aikaansaannoksia. Lisäksi hän kehuu miestään komeaksi ja antaa tunnustusta hänen luonteensa eri puolista, esimerkiksi huumorintajusta. Näin miehen itsetunto, miehisyys ja halu kehittää itseään vahvistuvat; vaimo puolestaan saa entistä enemmän aihetta olla ylpeä miehestään.

4. Mies kaipaa sitä, että hänen vaimonsa olisi viehättävä. Vaimon tulisi huolehtia ulkonäöstään myös arjessa (ja yöpuvussakin) eikä vain juhlatilanteissa. Mies nauttii siitä, että hänen vaimonsa laittaa itsensä kauniiksi, esiintyy edukseen ja hoitaa niin fyysistä kuin henkistäkin kuntoaan. Näin miehen on helppo olla ylpeä vaimostaan.

5. Mies kaipaa sitä, että vaimo kantaisi kodinhoidosta päävastuun. Miehen unelma on, että kun hän tulee töistä kotiin, häntä odottaa rakastava vaimo, hyvin käyttäytyvät lapset, siisti koti, herkullinen ruuan tuoksu – ja sohva, johon mies voi hetkeksi oikaista levähtämään. Viimeistään puolen tunnin kuluttua mies on valmis kuuntelemaan vaimonsa kuulumiset ja auttamaan häntä kotitöissäkin.

Hyvät vaimot, älkää tuhahtako näille miehisille tarpeille, sillä ne ovat todellisia ja niiden täyttäminen on tärkeä avain avio-onneenne.

Vielä muutama kysymys pohdittavaksi

Miten voisit auttaa miestäsi, kun hän pyrkii tyydyttämään sinut seksuaalisesti? Kuinka voisit viestiä hänelle hellyyden kaipuustasi – ilman vaatimuksia ja syyllistämistä?
Kuinka paljon olet mukana miehesi vapaa-ajan harrastuksissa? Voitko luopua jostakin osallistuaksesi niihin? Miettisitkö yhdessä, mitkä ovat sellaisia harrastuksia, joista te molemmat nautitte?
Onko sinun vaikea ihailla ja arvostaa miestäsi? Ymmärrätkö, että et pysty muuttamaan miestäsi kritiikillä? Suostuisitko kokeilemaan, mikä vaikutus myönteisellä palautteella on mieheesi?
Pitääkö miehesi sinusta sellaisena, miltä enimmäkseen näytät? Kuinka paljon näet vaivaa itsesi kaunistamiseksi?
Tuntuuko sinusta raskaalta kantaa päävastuu kodinhoidosta? Miten kerrot miehellesi tarpeestasi saada apua? Ymmärrätkö, että mieheesi on todellakin sisäänrakennettuna haave yhteisestä kodista, jossa sinä kuningattarena hallitset.

Esi-esileikkiä

2006-04-17T11:23:00.000+03:00

Mies: Huomenta muru!
Vaimo: Huomenta…muru, mistäs tuo tuli?
Mies: No eikä kun kato…mitenkäs sinä muuten oot jo nyt jalkeilla? Ja valehteleeko minun silmäni vai ootko sinä tosiaan tekemässä lettutaikinaa?
Vaimo: En saanut enää unta. Aattelin että jos sitä nyt viikonlopun kunniaksi - kun ei tullut ostetuksi pullaakaan.
Mies: Sinulla on tukka ihanasti ponnarilla, se säväytti jo silloin kun tutustuttiin, mmm… (suutelee niskaa).
Vaimo: Mitä sinä nyt! En minä nyt kyllä jaksa, eilenkin meni niin myöhään…
Mies: Enhän minä sillä, ihailinpahan vain tuota sinun siroa kaulaasi. Aattelin että jos vähän romantiikkaa…
Vaimo: Ei tuo mitään romanttista oo, säikyttelet, ei naiseen saa noin suinpäin käsiksi käydä! Pitää lähestyä hellästi. Sitä paitsi täällä on niin siivotontakin, eikös sinun pitänyt eilen imuroida? Ja roskatkin on viemättä…
Mies: Aivan! Olikos rouvalla vielä muuta? Mistäs päästä minä nämä hommat aloittaisin?
Vaimo: No ei sitä nyt ennen aamupalaa tarvitse ruveta…

(Pitkähkö hiljaisuus)

Mies: Minä en ole kyllä koskaan ymmärtänyt mitä se romantiikka on.
Vaimo: Ei sitä voikaan selittää, se pitää vain kokea.
Mies: Sanopa yks tilanne mikä ois sinun mielestä ollut romanttinen.

(Vaimo miettii)

Vaimo: Silloin seurusteluaikana, kun istuttiin puron rannalla siellä Muuramessa. Oli vähän kostea maa ja sinä levitit viidenkympin seteleitä pyllyn alle etten kastuisi, vähistä opiskelijan rahoistasi.
Mies: Sekö oli sinun mielestä romanttista?
Vaimo: Joo-o, oli se…ja kyllä sekin oli minusta romanttista kun sinä ostit viime viikolla ihan omin päin sen levyn sitä varten että voitas kuunnella sitä kun ollaan silleen…kahdestaan.
Mies: Ihan tosi? Se oli kyllä hirmu halpa, Anttilan alelaarista löysin…
Vaimo: Niin mutta ajatushan siinä onkin tärkein…

(Lyhyehkö hiljaisuus)

Mies: Oot sinä vaan niin viehkon näköinen!
Vaimo: Älähän nyt, naamaankin noussut tämmöisiä kuivia näppyjä…mutta kiitos nyt kumminkin.
Mies: Mitä jos kuitenkin otettais kahvin jälkeen yks erä…
Vaimo: En tiiä, en minä ainakaan mitään pikaseksiä halua…
Mies: Ei tietenkään, tämä oiskin, kato, sellainen hyvin rikkonainen erä, paljon jäähyjä, ja sitten tulis tasapeli ja tarvittais jatkoaika…
Vaimo: No katotaan sitten kunhan on nämä kahvit juotu…m u r u.

Parisuhteen pahin ongelma

2006-04-07T20:29:00.000+03:00

Avioliiton pahin ongelma on puolisoiden itsekeskeisyys.

- Jaahas, niin kuin en tuota tietäisi. Taas jokin moraalisaarna...

Ehdit ehkä jo ajatella näin. Malta mielesi, jatka lukemista ja muodosta käsityksesi vasta sitten. Myönnän kyllä auliisti, että tämä ei ole vallan omaperäinen ajatus eikä suuri keksintö.

Itsekeskeisyys ilmenee parisuhteessa monin tavoin (kirjoitan minä-muodossa, koska tunnistan itsessänikin monia näistä vajavuuksista):

En halua sitoutua, vaan ajattelen niin, että on viisasta ensin katsoa, alkaako suhde toimia. Jos ei ala, niin voin kivuttomasti - näin luulen - vetäytyä suhteesta.
Haluan puolisoltani ensisijaisesti nautintoa. Niinpä aloitan suhteen seksistä. Kun intohimo sitten hiipuu, tulkitsen niin, etten enää rakasta häntä, vaikken ole ehtinyt edes tulla tietämään, kuka puolisoni todella on.
En varaa riittävästi yhteistä aikaa. Oman urani luonti ja omat harrasteeni ovat tärkeämpiä kuin yhdessäolo puolison kanssa.
En vaivaudu tutustumaan puolisooni kunnolla enkä jaa asioitani ja tunteitani hänen kanssaan.
En suostu keskustelemaan puolisoni kanssa kipeistä asioista enkä halua nähdä vaivaa oppiakseni yhteistä kieltä hänen kanssaan.
Reagoin avio-ongelmiin vetäytymällä omiin oloihini tai syyttelemällä niistä puolisoani. En halua muuttaa omaa käyttäytymistäni, vaan vaadin häntä muuttumaan. Valittelen muille vaikeuksiani ja etsin suhteen ulkopuolista ymmärtäjää.

-Huh, huh, olipa ikävänmakuinen lista.

Niinpä, ja silti nämä ovat vain joitakin katkeranmakuisia hedelmiä, joita itsekeskeisyys avioliittoon tuottaa. Listaa olisi helppo jatkaa, mutta siinä ei olisi mitään mieltä. Paljon tärkeämpää on miettiä lääkettä tähän tautiin, joka on pahanlaatuinen ja vaikeasti parannettava, koska se muhii asenteissa. Tautia pahentaa nykyinen, länsimaisessa yhteiskunnassa vallitseva ja yhä voimistuva minä-keskeinen ajattelumalli.

- Jaa, ja mikähän sellainen ihmelääke mahtaisi olla?

Ihmeellinen lääke se pitää ollakin, joka asenteisiin vaikuttaa. Asenteet voivat muuttua vain jos saamme vaikutteita toisenlaisesta, terveemmästä elämäntavasta. Vaikutteet voivat tulla monta tietä: hyvien ystävien, jonkin aviopariryhmän, perheneuvonnan, seurakunnan tai vaikkapa avioparikurssien kautta. Toki voi käydä niinkin onnellisesti, että puolisot keskenään heräävät muutoksen tarpeellisuuteen ja alkavat tehdä yhdessä työtä liittonsa hoitamiseksi.

Itse pidän avioparikursseja erinomaisena mahdollisuutena lähteä kasvun tielle parisuhteessa. Niissä annetaan vertaistukea turvallisessa, lämpimässä ilmapiirissä. Olen ollut vaimoni kanssa mukana kursseilla, joissa toimitaan hengelliseltä pohjalta ja rukoillaan paljon. Niissä on parisuhdetta monipuolisesti käsitteleviä luentoja ja näiden jälkeen aina ryhmätyöskentelyä, missä asioita käydään luottamuksellisesti läpi.

- Eli niitä uskovaisten sisäpiirijuttuja...

Ei suinkaan! Kurssilaisia ei millään tavalla erotella sen mukaan, mitä he ajattelevat hengellisistä asioista. Jokainen saa olla oma itsensä.

- Mutta kuitenkin tiukkapipoista opetusta...

Opetuksen pohjana ovat kyllä raamatulliset periaatteet. Koko avioliiton ideahan on Jumalan keksintö. Hän myös mielellään hoitaa aviopareja ja varsinkin niitä, jotka ovat joutuneet liitossaan vaikeuksiin. Pääasiassa asioita käydään kuitenkin läpi psykologiselta kannalta, tutkimusten valossa ja omakohtaisten kokemusten pohjalta.

- Enpä tiedä, olisiko tuosta mitään käytännön hyötyä.

Ehdottomasti on! Olen nähnyt runsaasti hyviä hedelmiä: parisuhteissa on käynnistynyt ihmeen veroisia muutosprosesseja, joita olen saanut seurata kymmenenkin vuoden ajan. Kyse ei ole siis hetken huumasta, vaan pysyvistä muutoksista. Itsekeskeinen ajattelu- ja toimintamalli on alkanut väistyä ja tilalle on tullut keskinäistä rakkautta ja kunnioitusta – ja hämmästyttävässä määrin myös halua auttaa muita aviopareja.

Näin valloitat vaimosi sydämen

2006-04-01T15:55:00.000+03:00

Tämä juttu on tarkoitettu ensisijaisesti vinkiksi miehille, mutta ei ole vakava rike, jos vaimotkin lukevat sen.

Olipa suhteesi vaimoosi missä kunnossa tahansa, on yksi keino, millä voit ryhtyä sitä parantamaan. Jos sovellat sitä, saatat löytää hänen kanssaan sellaisen läheisyyden tason, ettet ole osannut kuvitella sellaista olevan olemassakaan.

Näin se toimii

Kun vaimosi seuraavan kerran alkaa puhua sinulle jostain häntä vaivaavasta asiasta, asetu kuulolle. Mene vaikka keittiön pöydän toiselle puolelle, joka tapauksessa niin, että voit katsoa häntä suoraan silmiin. Kuuntele, mitä hän sanoo, ja säilytä kaiken aikaa kiinteä katsekontakti. Seuraa vaimosi – kenties hyvinkin polveilevaa – ajatuksenjuoksua ja anna aika ajoin ymmärtävää palautetta. Kiinnitä erityistä huomiota siihen, millaisia tunneilmaisuja vaimosi puheen virrassa esiintyy. Palauta hänelle erityisesti ne, tähän tapaan: ”Sinuako tosiaan pelottaa...”, ”Sinä olet siis pettynyt...”, Kuulostaa siltä, että sinulla pistää vihaksi...”.

Tiedän, että tämä ei tule olemaan sinulle helppoa. Ajatuksesi alkaa harhailla, samoin katseesi. Tunnet lähes voittamatonta kiusausta ryhtyä ratkaisemaan sitä ongelmaa, mistä vaimosi on puhumassa. Se on meille miehille tyypillistä. Tätä älä kuitenkaan tee. Vaimosi ei näet odota ratkaisua vaan sitä, että hän saa huojentaa oloaan puhumalla ja samalla selvitellä ajatuksiaan. Hän on hyvin kiitollinen siitä, jos sinä vain kuuntelet ja myötäelät.

Vielä tiukempi paikka on, jos koet, että vaimosi puheeseen sisältyy syytöstä itseäsi kohtaan. Tällöin on erityisen tärkeää, ettet rupea puolustelemaan itseäsi tai selittelemään tekemisiäsi, saati antamaan samalla mitalla takaisin. Malta mielesi, vaikka kirveltääkin, ja toista vain se tunne- ja asiasisältö, mikä vaimosi viestissä oli.

No, nyt ehkä ajattelet, ettet ole sentään mikään apina ja että onhan sinulla oikeus puolustautua. Totta, niin onkin, mutta asioiden selvittelyyn tulee kyllä tilaisuus myöhemmin, kunhan vaimo on saanut ensin purkautua ja kokea tulleensa kuulluksi.

Ei aprillipilaa

Jos ajattelet, että yllä esittämäni on aprillipilaa, erehdyt raskaasti. Tie vaimosi sydämeen ei ole niin mutkikas ja ohdakkeinen kuin ehkä olet kuvitellut. Jos ryhdyt vakavissasi (mutta ei tosikkomaisesti) antamaan vaimollesi tällaista jakamatonta huomiota ja ymmärtävää palautetta, et tule epäonnistumaan. Onnistumisen kokemus voi tulla jo ensimmäisellä kerralla – tai sitten kymmenennellä, mutta ajan mittaan saat joka tapauksessa nauttia uudistuneen suhteen tuomista siunauksista.

Tämä kaikki vaatii sinulta kyllä paljon, ennen kaikkea rohkeutta ja nöyryyttä opetella uutta viestintätapaa. Kun käyt keskittyneesti kuuntelemaan, mitä vaimosi sanoo, hän saattaa aluksi epäillä motiivejasi - varsinkin jos hän ei ole aiemmin kokenut vastaavaa. Jos hän sanoo: ”Mitä sinä oikein yrität?” tai ”Älä, hyvä mies, pelleile?”, vastaa vain tyynesti: ”Ei kun ihan oikeesti, minä haluan tietää, mitä sinulle kuuluu.” Lopulta hän uskoo sinua kyllä, koska hän haluaakin uskoa.

Miten voin olla tästä kaikesta niin varma? Siksi, että olen nähnyt vakuuttavan paljon esimerkkejä siitä, kuinka nämä yksinkertaiset hyvän pariviestinnän periaatteet toimivat. Niitä soveltaen moni, jopa epätoivon partaalla ollut, pariskunta on astunut ihmeeseen.

Miten mies ilmaisee rakkauttaan?

2006-03-29T14:40:00.000+03:00

Minulle on ollut koko avioliittomme ajan vaikeuksia tunnustaa rakkauttani suoraan sanallisesti, varsinkaan perinteisellä tavalla. Olen huomannut, että tämä on monen muunkin miehen ongelma.

Kun mies on suhteen alussa ihastuksesta lääpällään, hänestä irtoaa yllättävän paljon rakkauden tunnustuksia. Näin kävi minullekin. Hänellä on mielikuvitusta, hän voi jopa hullutella ja suorastaan tuhlata huomiota ihastuksensa kohteelle.

Sitten mennään naimisiin, ja jonkin ajan kuluttua miehen käytös alkaa muuttua. Enää ei irtoakaan rakkaudentunnustuksia, paitsi ehkä joskus harvakseltaan. Tässä vaiheessa moni vaimo huolestuu: eikö se enää rakastakaan minua. Jos olet ollut naimisissa yli kaksi vuotta, saatat jo hyvinkin olla huolissasi siitä, että miehesi ei anna sinulle huomiota entiseen tapaan eikä kerro sinulle tunteistaan, niin kuin toivoisit. Jos olette olleet yhdessä huomattavasti pitempään, voit olla tästä asiasta jo epätoivoinen.

Miehesi kieli ei kovin helpolla käänny sanomaan tuota jumalaista lausetta: ”Minä rakastan sinua.” Tai jos kääntyykin, niin vain poikkeusoloissa – esimerkiksi silloin kun pitelet häntä hellästi sieltä jostain.

Miksi tuo suora rakkauden tunnustaminen on miehelle niin vaikeaa. No, vaikkapa siksi, että siinä on niin jykevä sävy, johon osaltaan vaikuttaa hankalasti äännettävä täryäänne (englannin kielessähän se käy niin liukkaasti: Ai lav juu, vähän kelle hyvänsä, ja Ai duu lav juu, kun ollaan tosissaan). Miehestä tuntuu, että takana pitäisi olla vahva tunnelataus, jotta tuon r:llisen sanan saisi kakaistua ulos. Muutoin mies kokee olevansa epäaito. Hänellä voi olla myös sellainen kotitausta, ettei hän ole saanut minkäänlaista mallia hellien tunteiden sanalliseen ilmaisuun. Siksi hän herkästi kokee itsensä teeskentelijäksi ja makeilijaksi, jos hän sellaisia sanoja käyttää.

Sitten vielä vaimo erehtyy kyselemään mieheltään, eikö tämä enää rakastakaan häntä. ”Sanoisit edes joskus, että rakastat minua.” Ja mikä on vaikutus: mies napsahtaa lukkoon ja menettää vähäisetkin halunsa kertoa tunteistaan.

Asiat eivät kuitenkaan ole välttämättä niin huonosti kuin miltä ne näyttävät. Usein on vain niin, että miehen tapa ilmaista rakkauttaan on muuntunut. Sanallinen tunneviestintä on käynyt harvinaiseksi ja epäsuoraksi, mutta sanatonta on sentään kehittynyt sijalle. Tarkkailepa häntä. Miehesi saattaa ohimennessään hipaista sinua, katsahtaa sinua silmiin ja kysäistä: ”No, mitenkäs…?” Sehän on rakkaudenilmaus, sinut on huomattu! Tai hän tulee oma-aloitteisesti auttamaan sinua kotitöissä ja sanoo: ”Annahan kun minä…” Vielä hurjempaa!

Voitko sitten jotenkin tukea miestäsi tunneilmaisussa. Voit toki, arvostamalla häntä ja antamalla tunnustusta kömpelöistäkin yrityksistä. Miehen tärkeimpiä tarpeita on arvostuksen ja ihailun saaminen puolisoltaan. Tietysti olisi onnellisinta, että mieskin oppisi ilmaisemaan välittämistään myös kielellisesti (vaimoillehan tämä ei ole ongelma, eihän?), silloinkin kun hän ei ole edesvastuuttomassa ihastuksen tilassa. Omakin kokemukseni on, että oppia toki voi; se tosin käy hitaasti, eikä ilman jatkuvaa harjoitusta

Kymmenen teesiä avioliitosta

2006-03-28T15:48:00.000+03:00

Kirjoitin näin blogini avajaisiksi kymmenen keskeistä, avioliittoa rakentavaa periaatetta. Kirjasin ne muistiin liikoja seulomatta, jokseenkin siinä järjestyksessä kuin ne mieleeni tulivat. Nämä ovat mahdollisuuksia, eivät vaatimuksia.

1. Avioliittoa pitää yllä ensisijaisesti puolisoiden tahto rakentaa suhdetta, eivät tunteet. Jos sitoudut tieten tahtoen puolisoosi, luot pohjan, jonka varassa kuljette kriisienkin läpi.

2. Tunteet eivät koskaan kuole, mutta aika ajoin ne laimenevat, tukahtuvat tai koteloituvat. Ne ovat kuitenkin herätettävissä henkiin. Yleiset väittämät ”Me vain kasvoimme erillemme” tai ”Emme enää rakasta toisiamme” ovat vain tekosyitä, joilla pyritään väistämään kasvuun liittyvä kipu.

3. Puolisosi ei välttämättä ole kummallinen; hän sattuu vain edustamaan eri sukupuolta. Miehelle ja naiselle tyypillinen ajattelu, ilmaisu ja käyttäytyminen poikkeavat näet monessa suhteessa toisistaan.

4. Pariviestinnän onnistuminen riippuu ennen kaikkea siitä, opitko antamaan puolisollesi ymmärtävää palautetta. Palautteessa toistat omin sanoin puolisosi lausuman ajatuksen – tulkitsematta, puolustautumatta ja selittelemättä. Jos näin teet, tulet kokemaan yhteyden ihmeen.

5. Nykyään on käynnissä aviosuhteen kannalta onneton kehitys, joka pyrkii tekemään miehistä neutreja ja naisista miehisiä. Liittosi voi olla tasapainoinen ja onnellinen vain, jos olet miehenä löytänyt miehekkyytesi ja vaimona naisellisuutesi.

6. Et voi hyvin avioliitossasi, jos sinulla on tässä maailmassa jotain tärkeämpää kuin puolisosi, esimerkiksi työsi. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että suhteesi Jumalaan on kunnossa.

7. Vaatimalla ja syyttelemällä saat vain puolisosi sisimmän lukkoon. Jos sen sijaan suostut itse muutokseen, se saattaa johtaa myös puolisosi muuttumiseen toivomaasi suuntaan.

8. Anna anteeksi, niin vapautat niin puolisosi kuin itsesikin. Lähde anteeksiannon tielle tahdon päätöksellä ja pysy sillä tiellä; anteeksiantavainen mieli kypsyy ajan myötä, joskus tosin hitaasti.

9. Pienet arjessa osoittamasi huomaavaisuudet kasvattavat aviosuhteen tunnetilille jatkuvaa korkoa.

10. Jos olet noudattanut yllä mainittuja ohjeita edes kohtalaisesti, olet jo pitkällä esileikissä, joten seksikin todennäköisesti sujuu hyvin. Muista kuitenkin, että puolisoiden tärkein sukupuolielin sijaitsee päässä, ei jalkovälissä. Käytä siis mielikuvitustasi.